Kvenangselva
Elokuun alun ensimmäiseksi reissuksi lähdin Kvenangselvalle. Pk-netistä tai muualtakaan ei oikein löytynyt suurempia tietoja joesta, mutta inatur.no tarjosi kuitenkin lupia paikkaan ja tilastot kertoivat lohta löytyvän. Kvenangselva on todella pieni lohijoki, jossa vastarannalle heittäminen ei koidu ongelmaksi juuri missään. Vesi kvenangselvassa on kirkasta, niinkuin lähes kaikissa pohjois-norjan lohijoissa. Myös täällä on tapana käydä spottaamassa lohet etukäteen ja täten välttää turhat heitot. Paikat löytyivät kohtuu helposti leirintäalueen isännän vinkkien avulla ja kalojen koot olivat paikoitellen jopa ajateltua isompia, isoimpien ollessa lähes 10kg luokkaa. Vedenlämmöt elokuun alussa oli tromssan läänissä lähestulkoon helteisestä heinäkuusta johtuen todella korkeita, joka näkyi selvästi lohenkalastuksessa. Lohet olivat siis melko passiivisia ja stressaantuneen oloisia. Tämä näkyi selkeästi myös itse kalastaessani, lohien väistäessä minkä-tahansa perhon osuessa kohdalle. Kokeilin kalastaa lähes kaikilla mahdollisilla tekniikoilla isoista lohiperhoista pieniin, larvoista liitsien kautta tinseleihin, kaukaa ylävirrasta, alavirrasta larvastaen mutta mikään ei tuntunut tänään tehoavan. Tuona päivänä ei selkeästikkään ollut uusia parvia tullut jokeen,
Lähdin vielä muutaman tunnin iltaunien jälkeen yöksi lohta lirkkimään, jos ilman viileys jollain tasolla inspiroisi kaloja ottamaan perhoihin, mutta aamuyönkin kalastus oli juuri samanlaista kuin päivänkin, kalat vähät välittivät perhoista.
Puolentoista päivän saldo: 0 kalaa, 0 vetoa, useita kymmeniä kalahavaintoja. Ei tosin saaneet muutkaan kalastajat ko. päivinä mitään
Kvenangsbotnin kylän kohdalla on muuten mukava ja kohtuu halpa leirintä-alue aivan joen rannassa josta löytyy niin mökkejä kuin telttapaikkoja, Leirintäalueen omistaja omistaa myös privaattipätkän Kvenangselvaa joka tuntuisi ainakin alkukaudesta olevan melko makoisaa paikkaa. Leirintäalueen omistaja oli muuten äärimmäisen ystävällinen ja antoi vinkkejä paikalliseen kalastukseen ilman vänkäämistä.
Kvenangselvan lohipooli
Kaunista, kirkasta vettä
Reisan reissu
Viikko kvenangin reissun jälkeen palasi himo lähteä taas kokeilemaan lohta. Edellinen lohinäyttely antoi virtaa käydä katsastamassa paikallisen suurjoen, Reisan lohien ottihalukkuutta. Lähdimme tyttöystävän kanssa ekalla lautalla kohti Storslettiä. Kohteena tulisi olemaan Inaturista ostettu lupa 7-8 sonelle jonne tulee storsletistä matkaa n. 30km. Vehkeet kävimme desinfioimassa Sappenin leirikoululla josta jatkoimme matkaa 8 sonen ylä-alueille.
Reisan 8 sone. Lohia näkyi yksi jos toitenkin nousemassa virtaa ylöspäin
8 Sonella löytyi vinkkien avulla ensimmäinen lohipooli, jossa lohia hyppi useampia kappaleita. Pooli vaikutti sellaiselta että kaloja saataisiin parhaiten aivan virran reunasta, joten hyvällä tuurilla pääsisi aggressiivisia nousukkaita jahtaamaan.
Kaloja nousi kuin nousikin virran reunaa pitkin useita kappaleita, tosin tittejä ja jalkoja vain, mutta kuitenkin. Kalastelin sarvijaakolla ja green butilla ko. reunaa uppo ja pintasiimojen kanssa, mutta lohet hyppivät ja väistivät jälleen kerran tarjoamiani perhoja. tällä poolilla kuluikin pari kolme tuntia ilman vetoja, joten näin parhaaksi siirtyä ruokailemaan Sappenin leirikoululle, josta olimme tilanneet ruuat etukäteen. Ruoka oli maittavaa, ja hintaan nähden erinomaista, suosittelen lämmölle muillekin kävijöille.
Ruuan jälkeen yhytin pari suomalaista, jotka kertoivat olleensa reisalla jo useamman viikon ajan kalastelemassa. Viime viikko oli kuulemma ollut todella vaikeaa aikaa lohenkalastajille, kirkkaan ja lämpimien kelien takia. Vedenlämmötkin olivat olleet parhaimmillaan jopa +18 astetta, Yöttömän yön päättymisen jälkeen kuitenkin oli lohgtua havaittavissa öiden viiletessä reilummin.
Kaverukset kertoivat minulle myös parit spotit erityisesti 7 sonen alueelta, toisen ollessa niva aivan kävelymatkan päässä leirikoulusta ylävirtaan.
Lähdimme siis näiden vinkkien kera kävelemään nivaa kohden. Nivan löytyessä ei jäänyt epäilyksiä siitä, etteikö paikka olisi hyvä; sopiva virta, paljon kiventakusia ja lyhyt, mutta voimakas koskipätkä yläpuolella. Ei mennyt pitkään ennenkuin ensimmäinen lohi hyppäsi nivassa ilmaan. Kympin paremmalla puolella oleva lohi selkeästi. Eikun perhot siimaan ja heittämään siis.
Niva oli kohtuu syvä, joten valitsin I-2-4 siiman vavan päähän, perhoksi laitoin varjoisassa paikassa #4 green buttin ja aloin nakkelemaan. Tunti pari myöhemmin alkoi usko loppua kun lohet hyppelivät siiman ja perhon yli kerta kerran jälkeen. Taas tuntui olevan uusien tuulien aika, ja vaihtaisimme paikkaa 7 sonen alarajalla olevaan nivaan.
Lohestaessa on usein tuntunut perhostelu enemmän kuin turhalta taiteenlajilta, eikä tämäkään päivä ollut sitä muuttamassa. 7 sonen alaraja paljastui todelliseksi lohikattilaksi jossa eväkästä hyppi aivan vähän väliä. Tähän mennessä olin saanut olla aivan rauhassa kalastaessani, mutta tämä kohta oli ilmeisen tunnettu ja toisella puolella jokea pyöri lohirinki, johon osallistuin toiselta puolelta.
Rukoilin hieman Ahtia aloittaessani kalastuksen, jos tämä vaikka muuttaisi lohestukseni kulun kokonaan. Useiden tuntien jälkeen kuitenkin tajusin ettei Ahti ollut kiireiltään pyyntöäni käsitellyt. Liekkö käsittelyajat sitten näissä asioissa KeLaa vastaavia, eli ehkä sitten ensi vuonna...
Reisan Saldo: 0 kalaa, 0 vetoa, useita kymmeniä kalahavaintoja. Ei tosin näiltä pooleilta kuulunut muidenkaan riemu tuona päivänä,
Kuvakollaasia:
Sone 8
Sone 7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti