Reissu Roston seuduille

25.7 Lähdin ajamaan Jockfallilta tyhjänpyynnin jälkeen kohti Peeraa kilpisjärven lähellä. Matkalla kävin ruotsin puolelta karesuandosta hakemassa kiirunakortin ja jatkoin kohti Peeraa, tarkemmin ilmaistuna Keinovuopiota. N. klo 20 laiton rinkan kasaan ja lähdin talsimaan kohti ensimmäistä yöpymiskohdetta, Arpujärveä, johon on n. 6-7km matka keinovuopiosta. Keliolosuhteet olivat melko tuuliset ja lämpötila n. 12c illalla ja n. 5 yöllä.

26.7 Arpujärvellä puurot nassuun ja matkaa jatkamaan. Arpujärven kalastaminen kävi mielessä mutta reipas pohjoistuuli vei nämä ajatukset pois mielestä. Seuraava pysäkki; Kätköjoki. Kätköjoki on jokseenkin kivinen ja laskee kätköjärvistä. Kalapaikkana se ei ole kovinkaan ihmeellinen. Kalastin kuitenkin koko lyhyen (2-3km) joen syvimmät pätkät ja laskut ja näistä parhaiksi saaliiksi n. 46 ja 48cm harjukset ja 42cm taimen. Kätköjoessa kalastus kannattaa painottaa koskikohtien laskuihin ja suvantojen välissä oleviin pieniin virtapaikkoihin. Kalastus mentäessä näihin kohtiin kannattaa alottaa melko etäältä koska vesi on kirkasta ja kalat (varsinkin taimenet ja raudut) osaavat olla todella arkoja.

Parhaat tulokset näiltä paikkeilta tuli 10-12 tummilla nymfijäljitelmillä.

27.7 Lähdin Vutnusjärveä kalastelemaan alaspäin kohti Vutnusjohkaa jossa kuuleman mukaan oli paljon n. 40cm taimenia. Vutnusjärvi kiehui välistä kalaa mutta tuuli ja kalojen etäisyys tuottivat rannaltakalastamiselle liikaa vaikeuksia ja vutnusjärven kalat jäi saamatta. Toisella puolella Vutnusjärveä olisi kuitenkin ollut pitkä kapea niemi josta olisi päässyt heittelemään syvännettä mutta koska Vutnusjärvi ei ollut pääasiallinen päivän kalastuskohde en lähtenyt sinne kokeilemaan.
Käppäilin heittopaikkoja (lue: suurempia tuikkeja) etsiskellen vutnusjärveä pitkin vutnusjohkan luusualle. Luusuassa pyöri paljon harjuksia ja tuulikin oli antanut hieman periksi. Näiltä yläosilta ei tullut kuin paljon "pientä" 30-38cm harria, joten heitin rinkan selästä ja lähdin vutnusjohkaa pitkin etsimään isompia kaloja. Vutnusjoki on sikäli hauska joki, että se ei ole kokonaisuudelta kalastettava, kuten ei ollut kätköjokikaan. Vaan välistä löytyi isompia ja pienempiä pooleja joihin kaloja oli jäänyt. Suurin osa näistä kaloista oli harjuksia ja taimenia, mutta myös jonkin verran rautua. Kooltaan suurin osa kaloista oli pieniä. Mutta myös suurempia näkyi lähes jokaisessa poolissa, tosin nämä kalat kaikkosivat syvimpiin monttuihin suu kiinni kun käveli heittoetäisyyksille. Suosittelen erittäin varovaista kulkemista ja pitkältä heittämistä kalastaessa näissä paikoissa. Hauskaa oli kuitenkin katsoa kuinka kaukaa kala havaitsee vaaran. Välillä ennen heittoa saattoi päästä jopa 10-15m päähän mutta yksi heitto kalan päälle (siima kalan päällä) sai koko poolin kalat ensin siirtymään kauemmaks ja jopa hiljentämään sen kokonaan.
Näistä Pooleista kalaa tuli kohtuullisesti, lähinnä rautuja, pieniä taimenia ja suurimpina kaloina harjuksia.
Löysin pienen taivalluksen jälkeen ns. saarisuvannon jossa tuntui olevan niitä kookkaampia kaloja. "Harmikseni" tähän hetkeen sattui aivan älytön hyönteiskuoriutuminen (mm. "anglers curse", caddis ym ym.) ja mikään perho ei kelvannut. Ymmärsihän sen, olihan kaloilla kuitenkin paljon omastakin takaa ruokaa. Tämän jälkeen lähdin tekemään pastaa ja jatkamaan reittiä kohti vutnusjoen alaosia.
Alaosat eivät tarjonneet omasta mielestäni kovin kummoisia tai lähinnä kiinnostavia paikkoja suvantoja lukuunottamatta joten matka jatkui aina rostoenon ja vutnusjohkan liittymään saakka.
Tässä vaiheessa näin savua ja lähdin etsimään sen syntypaikkaa. Kauhean rämeenylityksen jälkeen löysinkin ruotsalaisporukan joka oli risuista koonneet rostoenon rannalle nuotion ja liityin seuraan ystäväni Rhum Pecoulin kanssa. Ilta meni hyvissä tunnelmissa.

28.7 Aamu alkoi rutiineilla, puurot suuhun ja kalalle. Toinen ruotsalaisista kertoi että rautujoen alasuvannosta saattaisin löytää isoja harjuksia joten lähdin kokeilemaan. Puheet pitivät paikkansa kun ~50cm harjus olikin jo siiman päässä. Kala tuli mukavasti ylös asti. Katsoin nopeasti värit ja mitat ja päästin takaisin kasvamaan. Tämän jälkeen lähdin kalastelemaan rostoenon yläosia jotka vaikuttivat erittäin lupaavilta. Keli ei ollut kovin mairitteleva, koska matalapaine oli jatkunut jo useiden päivien ajan aina välillä sataen. Kuitenkin, lähes joka montun minkä larvasti, löytyi sieltä joko pienempi taimen, suurempi harjus, tai sekä että. Välillä 35-44cm taimenia. Tuntui kalastus vähän turhankin helpolta. Aivan härkäjärven lähettyvillä (mistä Rostoeno laskee) sain siimanpäässä käymään ilmeisesti hieman kookkaamman kalan. Potkujen tuntumasta päätellen taimenen ja varmaankin ainakin parikiloinen. Noh, potkut katkoivat nopeasti ohuet tapsisiimat ja kala jäi saamatta. Ei aina voi voittaa. Lähdin leirille takaisin tekemään safkat ruotsalaisten seuraan ja tämän jälkeen ajattelin että käyn lippaskenkäkalassa läheisessä syvässä montussa. Ei ollut huono valinta se. Hetken larvastelun jälkeen tarttui siiman päähän 51cm roston taimen joka taisteli tiensä minun pannulleni. Hieno kala ja hyvä taistelu. Fileerasin kalan ja möin toisen puoliskon ruotsalaisille paria kaljaa vastaan. oman puoliskoni laitoin graaviksi. Loppuilta meni fiilistellessä ja kävinpä peseytymässä; Ensin joessa sitten itikoissa.

29.7 Kävin aamulla vielä rutiinien jälkeen kokeilemassa monttua josta sain eilisen taimenen ja sieltä tulikin taas n. 45cm taimen jonka päästin takaisin vapauteen. Tämän jälkeen lähdin vaeltamaan kohti Piggusjohkan ja Rostoenon yhtymää koska Vutnusjohkan jälkeinen Rosto on Piggusjohkalle asti kiintiöityä vettä johon luvan voi "voittaa" arvonnasta. Sateisen kelin vuoksi lähdin vaeltamaan kahluukamppeet päällä ja vaelsinkin ensin n. 7km päässä olevalle tunturilammelle ruokailemaan. Ruokia etsiessäni huomasin että vaelluskenkäni ja haavini ovat tippuneet kyydistä. Tässä vaiheessa mietin että joko reissuni on tässä tai sitten etsin niin kauan kuin löydän kenkäni. Toinen vaihtoehto oli siis selvästikin pakollinen. Lähdin siis etsimään kenkiäni epämääräiseltä reitiltäni johon sisältyi soita ja tuntureita ja kaikkea siltä väliltä. Tavoite oli siis löytää kengät ja haavi n. 12 neliökilometrin tunturialueelta. 5km vaelluksen jälkeen olin jo varma että en näkisi kenkiäni tai haaviani enää koskaan, mutta kuin ihmeen kaupalla näin kenkäni eräässä paikassa missä olin ylittänyt puron! Oi onnen päivää! Olin onnellisempi kuin suuren taimenen saaneena! Vaelsin iloisesti takaisinpäin ja ajattelin että tämänpäiväinen vaellus saa riittää ja leiriydyn joen varteen jälleen. Joen varressa olikin porukan verran ruotsalaisia jotka olivat voittaneet kiintiöalueelle luvat. Sain luvan leiriytyä samaan porukkaan.


30.7 Aamulla tuli jonkun verran jutusteltua näiden ruotsalaisten herrojen kanssa läheisestä njargajavresta, joka sijaitsi vajaan kilometrin päässä leiristä. Tästä järvestä kuulin edelliseltä porukalta joka oli joka kerta tehnyt päiväreissun ko. järvelle. Järvessä oli kuulemma hyvin rautua, harjusta ja taimenta.

Lähdimme järveä kohti ja keli näytti kohtuulliselta, ei ainakaan tuullut paljolti. Lämpötila n. +7. Jälleen kerran suurimmaksi ongelmaksi paljastui kalojen etäisyys. Tapahtumia sai aikaan pelkästään pisimmilleen venytetyillä heitoilla hitaasti välivedessä uittaen. Näin sain itse muutamia harjuksia joista suurin oli hieman kilon paremmalla puolen. Ruotsalaisporukka ei ollut oikein tottunut järvikalastukseen joten heidän mielenkiintonsa hiipui melko nopeasti, olihan rostoenolla melko paljon helpompi saada tapahtumaa. Tästä johtuen Anders ja Anton lähtivät takaisin päin. Itse huomasin paikassa paljon potentiaalia ja mahdollisuuksia saada oikeasti isoa kalaa, lähinnä suurraudut mielessäni (ja taimenet, tottakai.) Jatkoin kalastusta vielä Johanin kanssa jonka kalastus jäi lähinnä heittoharjoitteluun. Löysin parit hyvät syvänteenreunat mutta tapahtumia ei näistä tullut. Kalastelimme poislähdettäessä vielä laskupuron suuta tuloksetta.


31.7 pakkasin ja lähdin piggusjohkalle päin. Tällä kertaa rinkan siten pakattuna ettei mitään voisi tippua matkalle. Piggusjoen varrelle päästyäni laitoin leirin pystyyn ja katselin paikat. Rostoeno on näiltä kohdin pitkälti hiekkapohjaista ja melko matalaa. Kalat näillä kohden oli pitkälti pelkästään harjuksia, vain joitakin taimenia näkyi. Kalastelin pintureilla ja pintakalvon alapuolelta ja harjuksia tuli paljon, jopa liiaksi asti. Olisivat saaneet olla hieman suurempia mutta oikeat isomukset loistivat poissaolollaan. Ruotsalaisporukka tuli hieman perästäni ja leiriytyi vielä samoille paikoille. Joimme ja jutustelimme kylmissä oloissa ja valmistelimme huomista kalastuspäivää henkisesti.

1.8 Laitoin rutiinien jälkeen kamat päälle ja lähdin kalastelemaan hiekkasuvannon jälkeistä suurta putousta. Tämä putous siis koostui useammista 1-1,5m tiputuksista ja siinä oli paljon syviä monttuja joista ajattelin taimenia löytäväni. Näiltä paikkeilta suurimmiksi taimeniksi jäi kuitenkin +30cm taimenet ja syvistä kovavirtaisista montuista tulikin yllättävän paljon +40cm harjuksia.
Putouksen alapäästä löysin kuitenkin todella upean montun josta nostin varmaankin lähes 30 yli 40cm harjusta suurimpien ollessa n. 50cm. Aivan uskomaton harjuspaikka. Pohjaa katsellessa pystyi näkemään kun 1,5m päässä suuret harjukset ruokailivat ja seurasivat perhojani. Tämä oli juuri sitä, mitä olin tältä reissulta hakenut! Reilun tunnin kalastus tässä paikoissa alkoi tuntua jo ranteessa joten lähdin takaisin leirille.

2-3.8 Kalastelin samoja monttuja SUUREN perässä. Ei tullut. Anton kuitenkin löysi taimenien oleskelupaikkoja syvemmän rannan luota ja sai n. 35cm taimenen. Taimenet näiltä paikoin oli siis oikeasti työn takana saada.


4.8 pakkasin rinkan ja lähdin samoamaan autoa kohden, 1. pysäkki vutnusjärvi. Vaellusreittinä kävelin ensin piggusvaren pohjoispuolta pitkin koska se oli helpoimman näköinen. jäin ruokailemaan n. 4km päähän hyvännäköisen tunturilammen viereen jossa oli kallion vieressä erinomainen tuulensuoja. En kalastanut paikkaa mutta pieni fiilis jäi mahdollisesta rautukannasta. Tarpeeksi kun uskoo niin sitä jopa joskus luulee näkevänsä kaloja.

Tästä parin kilometrin päässä piti mennä merkitty vaellusreitti, kävelin kuitenkin ilmeisesti sen ohi koska löysin itseni Ganesjavren lähialueelta joka oli poikkesi jo reitiltä pari kilometriä. Kalastus kuumotti mielessä ihan vain sen takia että nämä järvet olivat kiellettyä aluetta (pelkästään tietyille ihmisille) ja varmasti kiehuivat kalaa. Keräsin kuitenkin itseni ja jatkoin vutnusjavrelle. Täällä menin laiskuudessani vanhaan porotupaan joka oli toiminut ilmeisesti pienenä kaatopaikkana, siivosin siitä puolet ja asetuin taloksi.

5.8 vutnusjärveltä kylmän yön jälkeen vaeltamaan kohti arbujärveä jossa ajattelin kalastella vielä hieman pintureilla. Arbujärvelle saapuessani keli oli hyvä, edelleen matalapaine ja pieniä sateita, mutta lähes tyyni. Tuikkeja näkyi pinnassa paljon ja mietin että ne ovat joko rautuja tai taimenia. 15 minuutin jälkeen huomasin että taimenia ne olivat. Valitettavasti kaikki saamani taimenet olivat tosin pieniä; 15-25cm. Ilta alkoi jo hämärtyä joten pakkasin taas rinkan ja menin autolle.

Yhteenveto: Mahtava reissu. Paljon hienoja kaloja. Mahdollisuuksia isoihin taimeniin ja harjuksiin (rautuihinkin, jos tietää paikat ja vene olisi plussaa)
Saa kalastaa rauhassa jos tahtoo. Erämaa on suuri ja siellä on paljon kalapaikkoja. Jos tahtoo kalastaa seurassa, on sekin mahdollista, jos muita vain on. :D
Vaellusta tuli yhteensä n. +100km
Kaikki alamittaiset päästettiin takaisin
Paikka, johon on pakko päästä uudelleen.

Vutnusjavrea

Vutnusjavrea, lunta oli vielä elokuussakin rannoilla

Vutnusjavre

Vutnusjohka laskee Rostoetnoon

Rostoetnon ylimpien osien viimeiset kiirunakortilla kalastettavat kuohut

Vutnusjohkan alimpia osia

Rostoenon harjus

Rostoenon taimen

Rostoenon kiintiöaluetta

Rostoenon kaunista koskea

Roston kaunis taimen

Ruotsalaisporukka numero 2, Anders, Anton ja Johan

Iltaisin kalojen koko kasvoi ja tapahtumat vähenivät

Rostoenoa tunturilta katsottaessa. Kuvassa näkyvässä koskessa oli isoja taimenia.

Todellinen harjusparatiisi maan päällä. Suurharjuksia sai niin paljon kuin jaksoi vetää

Rostoenoa tunturilta.

Puurajakin tulee vastaan kun tarpeeksi vaeltaa etelään

Harjusparatiisi eri kulmasta

Piggusköngäs jonka montuista voisi löytää mörköjä

Pigguskönkään jälkeistä koskea.

Pigguskönkään jälkeistä koskea.

Reissun jäljet näkyvät erämiehessä. Vain sauna mielessä

Nurmijoki 26.6.12

Nurmijoella maanantaisin on viikkorauhoitus joten tiistai on aina viikon paras päivä lähteä kokeilemaan taimenen syöntiä. Tälläkin kertaa pakkasin reppuni aikaisin aamulla ja hieman ennen rauhoituksen loppumista eli hieman ennen kuutta olinkin jo koirakoskella laittamassa vapojani kuntoon.
Vesitilanne oli melko säväyttävä, koirakoskesta meni vettä yhtä paljon kuin keväisin tulvien aikaan, ja vesi muutenkin oli hieman viileämpää kuin normaalisti tähän aikaan vuodesta, arviolta n.15 celsiusta.
Ajatuksena oli lähteä kalastamaan ensin larvoilla ja pupilla mutta korviin kantautui informaatiota joka kertoi tankkiauton käyneen koskella maanantaina. Kalaa oli koskella kyllä hyvin ennenkin, mutta tämän tiedon johdosta laitoin liitsisetin larvojen sijaan siiman päähän.

Koirakoskessa on normaalillakin vedenkorkeudella melko kova virtaus joten näin tulvavesikorkeudella pelipaikat olivat jossain aivan muualla kuin normaalisti ja niitä on melkoisesti vähemmän. Aloitin kuitenkin kalastuksen istutusmontusta aivan heittolaiturin päästä ja aloin nakkelemaan värikkäitä ja painavia liitsejä vettä kohden. Ei tarvitse ko. monttuun montaa heittoa näin tuoreille kaloille heittääkään niin kalaa tulee. 3. heitto ja kala kiinni, saaliina taimen n. 47cm. Näin aikaisin aamusta on turha ottaa kaloja ylös joten C&R
Melkoisen älytöntähän tällainen kalastus on, mutta tälle miehelle teki kuitenkin terää huonosti (kalastuksen osalta huonosti siis) juhannuksena menneen Jockfallin reissun takia jolla ei tullut tärpin tärppiä.
Jatkoin kalastusta montusta lähtevään puroon päin, koska itse koski virtasi sen verran vuolaasti ettei siinä kala viihtyisi, tai vaikka viihtyisikin ei sille perhoa pystyisi lähelle tarjoamaan. Purossa kuitenkin vesitilanne oli täydellinen, syvimmät montut 1,3m luokkaa ja keskisyvyyskin n. 1m. Virtaus taimenelle täysin sopiva.
Oli täysin selvää että useampi taimen on puroon lähtenyt suojapaikkaa hakemaan ja tämä osottautuikin täysin todeksi. yksi lasku purossa tuotti 2 taimenta, karkuutuksen ja lukuisia tärppejä. Kaikki kalat taas takaisin kasvamaan (lue. kyläläisten ongittaviksi)
Paikalle saapui nurmijoen vakiokalastaja, Masa joka heti uteli onko kalaa laitettu. Vastasin että kyllä on ja sitä tulee. Masa aloittikin heittelemään myöskin istutusmonttua virvelillään mutta kala ei ottanut. Hän kokeili lukuisia eri uistimia ja normaalisti kalaa saavana rupesi kyseenalaistamaan että onko tosiaan kalaa laitettu.
Edelleen vastailin että kyllä on. Tästä huolimatta hän jatkoi vielä hetken kalastusta ja piakkoin ehdotti että vaihtaisimmeko koskea ja niin suuntasimme aittokoskelle.

Aittokoski, tuo paikallisten virvelimiesten rakastama koski. Normaalillakin vedenkorkeudella hiljaa virtaava ja pudotuskorkeudeltaan pieni koski, oli näin tulvavesien aikaan muuttunut ränniksi, jonka kivistä ei näkynyt muuta kuin pyörteitä. Aloitin kuitenkin heittelemään kosken syvempiä kohtia liitseillä ja reilun kymmenen minuutin päästä alkaa tapahtua. #5 GT Four alkoi täristä ja taipua ja mietin että sainko vavan päähän hyvänkokoisen harjuksen mutta toisin oli. Olin näemmä unohtanut kalojen kiertokulun koskessa. Nyt oli ahvenien nousuaika ja ylös tulikin reipas 300g ahven. Ahven oli todellakin noussut koskeen koska paistiahvenia alkoi nousemaan koskesta hyvään tahtiin. Taimen kuitenkin oli kateissa, ei näkynyt, ei kuulunut eikä tuntunut. Pari tuntia siinä menikin ahvenen kalastuksessa ja taimen loisti poissaolollaan. Masalla sama tilanne, mutta ei edes niitä ahvenia. Päätimme siis palata koirakoskelle.

Koirakoskella alkoi näkyä eilinen tankkiauto. Tämä näkyi siis paikallisten ja ei niin paikallisten kalastajien määränä joka kasvoi jatkuvasti päivän edetessä. Lähdin itse rauhallisemmille osille toiselle puolelle, jossa virtaa puro kosken vieressä. Näin tulvavesien aikaan siinä on monta kohtaa jotka ovat kytköksissä itse koskeen ja siihen on yleensäkkin järvestä tuleva taimen noussut. Nyt oli kosken toiselta puolelta noussut myös taimenistukkaat hakemaan suojapaikkaansa ja ei pitkään mennytkään kun oli ensimmäinen "lötkö" kiinni, mutta ei tullut ylös. Kalastin puron ja tärppejä tuli ja olipa pari kiinnikkin, mutta välillä on näitä päiviä kun tuntuu että karkuutusprosentti on suurempi kuin ylösnostoprosentti. Kalaa siis purossa oli, mutta eivät olleet minulle tarkoitettuja.
Lähdin vielä käymään toisella purolla, josta nousikin minulle n. 43cm savukala. Ei minulla ollut mitään kylmälaukkuja mukana joten ajattelin lopettaa kalastuksen ja lähteä kotiin kokkaamaan. Hyvä reissu vaikka kalaa olisi paremminkin voinut tulla.
Näkemiin ja kuulemiin nurmijoki, nähdään parin päivän päästä!