Kirkkaita vesiä, arkoja junia osa 4 (Clear waters & timid trains part 4)

Päivä 4. Una & Unac

Perjantaina päätimme Asmirin neuvojen mukaan kalastaa vielä Unan aluetta. Tällä kertaa kalastuksemme kohdistuisi kuitenkin Martin Brodin alueelle Unacille aina Unacin ja Unan yhtymäkohtaan asti. Tällä kertaa kohdekalana olisi enemmän kirjolohi ja taimen kuin harjus, jotka ovat muutenkin Martin Brodin alueella valtakaloina.

Heräsimme virkeinä hieman normaalia myöhempään aamupalalle. Koko päiväksi oli luvattu todella kovia sateita, mutta koska tänne asti on tultu, olimme päättäväisinä lähdössä kalaan. Aamiaiseksi Asmir vaimonsa kanssa oli valmistanut perinteisen muna-pekoniomeletin, joka antaisi puhtia tulevaan päivään. Asmir kertoi myös saaneensa Unan isoimman kalan juuri Unan ja Unacin yhtymästä, joka hänen mukaansa oli 6 kiloa lähentelevä taimen.

Paikalle päästyä oli sotasuunnitelmani valmis. Tänään kalastetaan sink-3 siimalla streamereita käyttäen. Aivan Martin Brodin alueella oli mukavannäköistä pätkää, eivätkä sateetkaan sääennustuksista huolimatta olleet saapuneet perille. Pääsimme siis kalastamaan aluetta pilvisellä, ja kohtuu lämpimällä kelillä (+15). Aloitin kalastuksen heti sillan alla olevasti montusta, jossa vesi virtaa yhtenä uomana jättäen syvän akanvirran. Lähes joka heitolla oli tapahtumaa, kalat tosin olivat pieniä, aivan pienenä kasvatuslaitokselta karanneita kirjolohia. Nyt niillä oli mittaa jo 24-30 cm.
Koska alueelta ei tullut kuin pieniä, päätimme lähteä kulkemaan hieman alaspäin.

Martin Brodista alavirtaan seuraava kalapaikka on ns. Picnic alue, jossa Unac kulkee taas yhtenä uomana jättäen sen reunalle todella syvää monttua. Kalastelin näiltä paikkeilta mudlerillani vielä pieniä ja kun pääsin jokea tasaisempaan kohtaan alkoi löytyä muitakin kuin pieniä kaloja. Todella hyviä tällejä iski streameriini muutaman kerran, ja katkesipa siimat kerran jos toisenkin kalojen vastaiskuihin. Näistä välittämättä jatkoin kalastusta aina yhtymäkohtaan asti, joka näytti todella maukkaalta kalapaikalta. Tässä kohdassa tarjosin niin eri streamereita, nymfejä, kuin pintaperhojakin, mutta kalat loistivat poissaolollaan, vaikka niitä varmasti olisi.

Alempana ollessa Lauri löysi minut ja kertoi että oli saanut picnic alueelta 3 hyvänkokoista kirjolohta ja yhden kauniin taimenen. Itsellä suurempien kalojen saldo oli kuitenkin nolla, joten päätimme mennä pommitetulle sillalle katsomaan jos näkisimme kalat sieltä käsin.
Sillalta tosiaan löytyi kalat. Sillasta alaspäin tuli yksi suuri hiekkasärkkä, jonka alueella pyöri muutamia hyvänkokoisia kaloja. Tetsasimme toisella puolella olevaan paikkaan, mikä oli ainoa mistä ko. kohtaan pystyi heittämään. Muut paikat olivat tiheän puuston valloittamia.
Paikka oli vaikea heittää ja Lauri heitti parit perinteiset pohjasta-puuhun heitot ja itsekkin menetin perhoja pohjaan. Tässä vaiheessa päätimme lähteä autolle nauttimaan pullolliset olutta ja hieman evästä.

Eväiden nauttimisen jälkeen päätimme lähteä vielä etsimään uutta kalapaikkaa, ja Evekin oli matkalla ylöspäin, kävellen. Nappasimme matkalta Even mukaan ja koitimme löytää seuraavaa kalapaikkaa.
Alaspäin mennessä löysimmekin mukavannäköisen kalapaikan, mutta se osottautui rannoista liian syväksi, emmekä saaneet kuin pari kontaktia kalaan. Ilta alkoi hieman hämärtyä, joten päätimme siirtyä Vila Nanaan nauttimaan jos ei viiden, niin ainakin neljän tähden illallista.

Day 4. Una & Unac

On Friday we decided to take the advice from Asmir and fish the Una area. This time our fishing would concentrate to Martin Brod area where Unac comes to Una. This time the targeted fish would be rainbow and brown instead of grayling. In martin Brod area, rainbows and browns are the majority in fishes.

We woke up to breakfast high spirited a little later than usual. The forecast had promised hard rain for whole area, but as we had made such a long trip here, we were determined to go fishing. For breakfast Asmir and his wife had prepared a tasty bacon omelette, which would give us some strength for todays fishing. Asmir told in the breakfast table that the biggest fish he had hooked on Una, was in Martin Brod, where Unac meets Una. He said this fish was nearly 6kg brown trout.

When we got to Martin Brod my fishing plans were done. I would fish with a sink-3 line equipped with streamer. Near the Martin Brod area is very nice looking, and the rains hadn’t come despite the forecasts. The weather was quite nice. Cloudy weather with +15 celsius. I started fishing right under the bridge where Unac goes as one stream, leaving a deep countercurrent to the side. With almost every cast, there was some small rainbow trout. The rainbows had fled the fish farm at very early stage, and now they had grown to 24-30 cm. Because we got only the small ones, we decided to move downstream.

The next place downstream from Martin Brod is so called picnic area, where Unac again goes as a one stream, leaving deep pockets to each side. I Fished this area with my muddler and caught some small ones, and as I moved downstream, I got contacts from some greater fish. Really nice strikes came to streamer for some times, and some even broke my tippet after striking. Without caring of these strikes, I continued to walk towards place, where Unac and Una meets, which by the way, looked really, reallu nice for bigger fish. In this area I served fish, some nymph, dryflies, different kinds of streamers, but the fish showed no response, even though there for sure was some great ones.

When I was near a bombed bridge, Lauri found me and told that he had hooked 3 nice rainbows and 1 trout., I only had strikes, so we decided to move to take a look from the bombed bridge. We did indeed find some nice fish, on a sand reef downstream from the bombed bridge, where some nicely sized fish were touring.  We went to the only place on the other side of the river where we could make casts anywhere near the reef. Place was really hard to cast, and Lauri made some traditional bottom-to-tree casts, leaving some flies hanging. and I too lost some flies to the bottom. Frustrated from this, we decided to go back to our car to have some snack and enjoy a bottle of beer.

After snack, we decided to try to find a new spot for fishing. and Eve was walking towards us from Kulen Vakuf so we went by car and took Eve aboard from the road.. Driving downstream we did find some  nice-looking place, but it proved to be too challenging with deep bank edges and hard current. The day was also turning to it’s end, so we went back to Vila Nana to enjoy a four star dinner.

Päivä 5. Una, ja sen kauniit putoukset, ja hieman ammattiapua kalastukseen.

Perjantaina illallisella kysyimme Asmirilta paikallisesta kalastusliikkeestä, joka sijaitsi bihacissa, n. 45 minuutin matkan päässä. Meiltä oli ohuet tapsisiimat loppu, ja olisi mukava kokeilla paikallisia perhoja, joilla voisimme parantaa kalastustamme. Asmir kertoi soittavansa hänen luotto-oppaansa Amirin tapaamaan meitä huoltoasemalle, jossa hän antaisi omia vinkkejään kalastukselle ja myymään hänen tekemiään perhoja. Alkuun olimme hieman kummastuneita tästä järjestelystä, mutta jälleen päätimme tehdä Asmirin toiveen mukaan.

Tapasimme Amirin huoltoasemalla sovittuun aikaan josta jatkoimme matkaa kohti paikallista jokikahvilaa. Kahvilassa Amir kertoi miten hänestä tuli paikallinen opas ja näytti ottipelejään sekä kertoi tekniikoista. Amir oli melko vakuuttava, ja antoi vapaasti tietoja perhoistaan, joesta ja itsestään. Ehkä tärkeimpänä, Amirista huokui halu opastaa ja ammattimaisuus.  Amir kävi viemässä meidät vielä käymään kalastusliikkeessä, josta kävimme hakemassa perukesiimoja kalastusta varten. Tämän jälkeen Amir kävi vielä hakemassa pyynnöstäni streamerkokoelmansa. Amirin perhorasioista meille tarttuikin reipas määrä ottipelejä, lähinnä nymfejä, mutta myös parit streamerit ja pinturit.
Amirin perhot erottuivat omistamme pitkälti perhojen kapeuden perusteella. Ne olivat kapeita, pitkähköjä ja painavia. Osa 3:ssa onkin pari amirin perhoa jotka ovat kärsineet kalan suussa muutamia kertoja.

Opettavaisen bihacin reissun jälkeen kävimme katsomassa upeita Strbacki Bukin putouksia ennen kalaan lähtöä. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, löytyy muutama kuva niistä blogin lopussa.

Kello 13:30 pääsemme yrittämään Kulen Vakufin koskialuetta, tällä kertaa uusilla ottivieheillä ja hyvien vinkkien kera. Itse lähdin pommittamaan taas kohtaa missä kanaali tulee kylästä Unaan. Heitin Amirin streameria vain pienen hetken, ennenkuin kalat rupesivat iskemään niihin vauhdilla. Tällä kertaa käytin sink-3 siimaa sillä vesi oli noussut torstaista jo 60cm. Ei tosin tuntunut kalastusta haittaavan, sillä uusilla perhoilla sain nopeasti kolme kirjolohta nousemaan rannalle. Heitettyäni toisen striimerin pohjaan, päätin kokeilla Amirin nymfejä. Ensimmäinen tsekkinymfaus montun pohjalle, ja päälle 40cm oli matkalla kohti rantaa. Eve liittyi seuraan ja neuvottuani tekniikan monttuun, sai Evekin rantautettua nätin kirjolohen. Saimme kohdasta vielä useita kaloja nymfaamalla ja Laurikin liittyi seuraamme kalastamaan saaden kaloja rannalle. Päivä meni mukavasti ja kalaa nousi tasaiseen tahtiin aina hämärään saakka. Mahtava päivä! Tästä oli mukava mennä kertomaan Asmirille hyviä uutisia ja saada jälleen kerran alueen paras illallinen.

Päivä 6. Upea keli Unacilla ja ne kauan odotetut junat.

Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat huoneisiimme koska aikamme Vila Nanassa oli loppumassa. Sanoimme Asmirille menevämme vielä katsomaan Unacin kaloja uusien ottipelien kera, jonka jälkeen tulisimme hyvästelemään ja kertomaan toivottavasti hyvät uutiset.

Keli Martin Brodissa oli hyvä. Vettä ei satanut, mutta pilvet peittivät taivaan ja helpottivat hieman kalastustamme. Suuntasimme heti alkuun picnic alueen hyville paikoille, jossa sovimme että vaihdamme aina kalastajaa kun kala on saatu ottimontusta. Alussa saimme heti hyvin kalaa, vaikka syönti ei selkeästi ollut parhaimmillaan, saimme kuitenkin kohdasta muutamia kohtuullisen kokoisia harjuksia ja kirjolohia. Lauri kyllästyi kohtaan parin tunnin kalastuksen jälkeen ja lähti picnic alueen yläosaan. Pian hän tuli luokseni ja sanoi "etkö kuullut kun huusin?!?" sanoin että en, oliko iso kiinni? "nyt oli jumalauta semmonen juna että siimat lähti kun tykin suusta, kävi pinnassa ja se oli oikeesti näin iso!!!" Olin alkuun hieman skeptinen että liekkö niin iso kala ollut kiinni, mutta Laurin mennessä takaisin siihen, alkoi nyt huudot kuulua ja pian perinteiset perkelesaatanat. Kävi kala toisenkin kerran kokeilemassa. Kävin itsekkin paikan kokeilemassa, mutta itselleni ei tullut paikasta tapahtumaa. Kun kävelin jälleen alapuolen ottimonttua kohde. Lauri käveli upean 48,1cm harjuksen kanssa rantaan kuvattavaksi. Kuvauksen jälkeen menin kokeilemaan monttua, ja pian sain huutaa Laurille että nyt jumalauta kuvaamaan. Montusta iski karmean kokoinen kirjolohi joka näyttäytyi heti alussa pintaan. Kala oli n. 4-5kg kirjolohi, joka alkoi pian viemään siimaa kuin viimeistä päivää. Kauhea juna!!! Annan videon kertoa väsytyksen loppufiilikset, linkki löytyy lopusta.
Koitimme hetken vielä suurempia, mutta saimme vain "pieniä" 35-42 cm kirjolohia ja harreja.
Koska meillä oli vielä matka Zagrebiin, päätimme lopettaa kalastuksen mietteeseen "Tänne on pakko tulla uudelleen"

Kävimme lopuksi vielä hakemassa tavarat Vila Nanasta, jossa myös Amir oli asiakkaidensa kanssa käymässä. Kiitimme molempia avusta ja vinkeistä, ja erityisesti Asmiria loistavasta vieraanvaraisuudestaan. Matkalta nostimme vielä hattua tälle upealle, ainoalle Una-joelle. Kiitos!

Day 5.Una, Unique waterfalls, and professional help for our fishing.

On Friday dinner, we asked Asmir about the local fishing tackle shop located in Bihac, 45 minutes away. We had run out of thin tippet lines, and we thought it would be nice to try some local flies to improve our fishing. Asmir told that he would call his trusted guide, Amir to meet us on a gas station before Bihac, where Amir would give us some tips for fishing and sell his trusted flies to us. At first we were a bit skeptic of this, but agreed that Asmir had been right before.

We met Amir at the gas-station at agreed time, where we continued to local river café. In the café Amir told us how he became a guide, showed some flies for Una and instructed some techniques. Amir was quite convincing and gave information about Una , flies and himself very freely. Amir seemed really eager and professional and I couldn’t see no doubt, that he’s a good, professional guide. Bad thing was, that he was already reserved for our last fishing day. After this he took us to the fishing tackle shop, where we bought some tippets, By my request, Amir also went to get his streamer box as I had planned to buy some from him. From Amir’s fly collection we took a nice amount of flies, mostly nymphs, but also streamers and dry flies. Amir’s flies differentiated from ours by narrowness, and weight combined. In chapter tree, there is a picture where few Amir’s flies are represented, the best ones thoug are either in the stomach of the fish, or in the bottom.

Afted educating trip to Bihac, we stopped in the way to see the amazing waterfalls of Strbacki Buk. Because a picture tells a thousand words, you’ll be able to see some pics in the end of this post.

1:30pm  We come to Kulen Vakuf flyfishing area. This time with brand new flies and some good tips. I start my fishing on the spot where canal meets una. I cast few casts with Amirs streamer, and in no time the fish were biting to it like the hell itself broke loose. Good flies. This time I Used sink-3 line to get my flies near the bottom as the water had risen 60cm from the first time. It really didn’t seemed to bother the fishes, as with new flies I got 3 rainbows fairly quickly ashore. After losing another streamer to the bottom, I figured I should try Amir’s nymphs. First czech nymphing to the spot and a grayling, a bit over 40cm was on its way ashore. Eve came to same spot, and after I guided him the technique to the spot, Eve was landing her first rainbow. Lauri also came and in no time had some nice fishes. Altogether, we got numerous fish from the spot till the dusk came. Amazing day, it was a pleasure to go to Asmir to tell the great news and of course, to get a tasty dinner for the last time.

Day 6. Wonderful weather at Unac and the long awaited trains.

After breakfast we packed our things because our time at Vila Nana was to end. We told Asmir that we would go to Unac for the last time with our gun’s a-blazing, and after would come to fetch our things and tell some good news if there is some.

The weather in Martin Brod was fine. the clouds covered the sky but there was no rain. For first place we rushed to the picnic area, which would be a fine choice with this high water level. We had a hot spot for fishing and decided to change everytime, when a man gets a fish. We started well, though the feeding wasn’t clearly on its best. We did still get some nicely sized graylings and trouts from the spot. Lauri was quickly bored to the place and went to upper part of picnic area. maybe 10 minutes later, Lauri rushed back to me shouting; “DIdn’t you hear me shouting??” I answered “no, did you have a good fish on?” Lauri replied “I had a fish that went downstream like a bullet, it showed itself on the surface and I guarantee it was thiiiis big!!!”. At first I was a bit sceptical if the fish really was that big, but Lauri soon went back and this time I heard the shouts, the big fish was hooked again and went its own ways with Amirs flies on its mouth. I can’t really translate what lauri said, but the censored version was something like this; #¤#%¤%!?!?!?!”%¤%¤

I soon tried the place myself but I didn’t get any touches with the fish. On my way back to the hotspot. Lauri was coming from the spot with a beautiful 48,1cm grayling. After some pics from the grayling I went to fish the hotspot again, and in no time, I was shouting to Lauri that for fuck’s sakes come to shoot, I have a HUGE fish on!! From the spot came a 4 to 5 kg rainbowto the surface and started to take my line like a train downstream. I let a video explain how this turned out. A link is foun at the end of this post.

We fished the same spot but all we got was the “small” 35-43 cm rainbows and graylings. We had a drive to Zagreb to do so we decided to end our fishing with a thought “We have to come to this place again”

We went back to Vila Nana to fetch our stuff, where also Amir had come with some customers. We thanked them both, especially Asmir for his tremendous hospitality. And once more in the way, we saluted this mighty, beautiful river and it’s monsters.

 View upstream from the bridge in Martin Brod

 Una flows to Unac through woods

 The waterfalls of Strbacki Buk

 A big Bullhead

 Fighting a big rainbow

Lauri after losing a big rainbow 

 Me after losing a big rainbow

 Lauri with a 48,1cm grayling

A NICE grayling

Lopuksi vielä hyviä linkkejä:

Some good links for the end:

https://www.youtube.com/watch?v=-40iyCd8V4g

The big fish hooked.

http://www.vilanana.com/

Site of Vila nana

http://www.amirflyfishing.com/

Amir's personal website

http://www.flyfishing-bosnia.com/

General information about flyfishing in Bosnia

Kirkkaita vesiä, arkoja junia osa 3 (Clear waters & timid trains part 3)

Päivä 3, Torstai. Bosnia, Una

Keskiviikkoiltana pääsimme majoittumaan Vila Nanaan, jossa isäntämme Asmir toivotti meidät tervetulleiksi kolmen ruokalajin illallisella, joka oli erittäin herkullinen. Hän kertoi olevansa hieman huolissaan tulevista sateista, jotka voisivat pakottaa kalastuksemme pelkästään jokiin Una ja Unac. Asmirin mukaan suurella sademäärällä alueen muut pienemmät joet muuttuisivat helposti täysin kalastuskelvottomiksi

Torstaiaamuna Asmir oli valmistanut meille maittavan aamiaisen haluamaamme aikaan ja kertoi hiukan enemmän kalastuksesta. Vedenkorkeus Unassa Kulen Vakufin korkeuksilla olisi toistaiseksi täydellinen, eikä yön sateet kerenneet vielä vaikuttamaan tilanteeseen. Hän kuitenkin korosti Nymfikalastusta ja streamerkalastusta, koska runsaalla sateella eri hyönteisten hätsingit ovat vähissä.
Otimme neuvot avosylin vastaan ja ostimme luvat Unaan Kulen Vakufin alueelle. Asmir tuli vielä näyttämään minulle Kulen Vakufin hotspotit rahannoston yhteydessä (rahaa voi nostaa Kulen Vakufissa postitoimistosta). Palvelu tuntui pelaavan tässä maassa erinomaisesti. Asmir antoi vielä Laurin tyttöystävälle Evelle hieman perhoja, koska hän lähti mukaamme kalastamaan lähes ensimmäistä kertaa.

Keli ei mairittellut ensimmäistä kalastuspäiväämme Bosniassa. Vettä tuli välillä kuin aisaa ja välillä hieman vähemmän, kuitenkin jatkuvasti. Lämpötilat olivat tippuneet Gackan +27 asteesta Kulen Vakufin +10 asteeseen. Tämmöisiä ne kalakelit välillä ovat Suomessakin, joten emme antaneet sen häiritä, vaan laitoimme välineet kasaan ja pienet nymfit siimoihin kiinni. Asmir kertoi alueella olevan runsaasti harjusta, hieman kirjolohta, ja vähän taimenta. Hyvät kalastajat voivat Asmirin mukaan saada koskesta helposti yli 50 kalaa päivässä. Kalastuksen kohdistimme tällä kertaa harjukseen, mutta ottiperhoillahan voi tulla muitakin kaloja...

Lähdimme Kulen Vakufin sillan yläpuolelta liikkeelle, koska siellä oli suurin hotspot-alue harjukselle. Tämä alue on pitkälti matalaa, alle 1,5m syvyistä virtavettä, jossa pääkalana on harjus. Hetki kului ennenkuin Lauri huuti ensimmäisen harjuksen olevan kiinni. Lauri sai sillan yläpuolelta vielä useita useita harjuksia, mutta jostain syystä itselle kalastus oli vaikeaa enkä saanut sillan yläpuolelta muutakuin yhden katkeran karkuutuksen. Siirryin reilusti sillan alapuolelle jossa huomasin olevan hieman syvempää vettä. Pian huomasin että ojan/kanaalin alapuolella oli runsaasti kirjolohia, nopeasti veikattuna yli 20, joista suurimmat olivat vajaat 2 kiloisia. Tässä Vaiheessa heitin striimerit kiinni, ja lähdin strippaamaan siimaa sisään kovalla vauhdilla. Tästä kirjolohet selkeästi tykkäsivät ja siimanpäässä tärppejä paukkui tasaiseen tahtiin. Sain kohdalta pari kirjolohta, jotka ovat Una-joessa aivan käsittämättömän vahvoja menijöitä. Olisin kalastanut vielä enemmän mutta paikalle saapui odottamaton vieras.

Rantapenkkaa pitkin paikalle kainostelematta tuli paikallinen kaveri parin vanhuksen kera. Pieni hetki meni, ennenkuin ymmärsin kaverin olevan paikallinen opas, Ado, joka tunnetaan flyfishing in bosnia -sivun keulahahmona. Hän kysyi ystävällisesti kuinka kalastus sujuu ja missä majoitumme jne. Näytin hänelle rasioitani ja kysyin mitä näistä kannattaisi siimanpäähän laittaa. Vastaus oli tyly; Perhoillani ei tee Una-joella yhtikäs mitään. Hän neuvoi minua käyttämään ainakin 2 metriä pitkää 0.10 monofiilipätkää ja antoi #16 koon ohuen nymfin laittaen ne siimaani. Perukkeeni oli tässä vaiheessa n. 22 jalkaa pitkä, josta 12 jalkaa oli 0.10mm paksuista monofiilia.
Hän kysyi että millä tekniikalla nymfaan tällaista syvää kohtaa, vastasin että tsekkiläisellä. Tämä ei häntä miellyttänyt ja hän kertoi kuinka vihasi kalastusta, jossa perhon painotus on suurimassa edustuksessa, eikä heittosiimalla ole mitään tekemistä.

Hän neuvoi kuitenkin tekniikan, missä pääsee kalastamaan kevyehköllä nymfillä syvästä vedestä "helposti" ja myös kauempaa, mikäli heittotaidot riittävät. Tässä tyylissä perho heitetään n. 75 astetta kauas ylävirtaan kelluvan siiman avulla, upotetaan ensin antamalla siiman valua vapaasti, Perho upotessa vapaasti, tehdään heittosiimaan mutka, jonka jälkeen annetaan siiman vetää perhoa pohjasta ylös, jotta imitoidaan pohjasta nousevaa nymfiä. Tärpit tulisi huomata siimasta, joka tekee "virheliikkeen" eli stoppaa tai lähtee toiseen väärään suuntaan.
Hän demonstroi tekniikkaa minulle vakuuttavasti omalla setilläni. 2 Heittoa, 2 hyvää harjusta siimanpäässä. Olin vakuuttunut. Kokeilin tekniikkaa usean kerran tärppejä huomaamatta ja huomasin että tämäkin tekniikka vaatii suurta harjaantuneisuutta, enkä saanut sitä oikein toimimaan.

Ylempänä Lauri kuitenkin nymfasi tsekkiläisittäin vakuuttavasti, kaloja oli tullut toistakymmentä, suurimman harjuksen ollessa jossain 45cm kieppeillä. Hän oli myös tavannut toisella puolella ranskalaisen oppaan joka kehoitti meitä lähtemään ylemmille osille. Siellä kalastus olisi hienompaa, ja mahdollisuus isompiin kaloihin olisi parempi. Kulen Vakufin alueella oli myöskin ruuhkaista sillä hetkellä, koska oppaiden mukana oli useampi pappa kävelykeppien (lue. kahluusauvojen) kanssa aluetta kalastamassa. Otimme neuvosta vaarin ja lähdimme kohti ylempiä osuuksia.

Ajoimme kinttupolkua Martin brodiin päin kunnes tulimme alueelle jossa hieno vanha silta meni vuorenrinteeltä toiselle laakson yli. Paikka oli sanalla sanoen upea ja ymmärsimme miksi roomalaiset oli nimennyt joen nimelle Una (se ainoa). Tämä oli juuri se kohta mihin ranskalainen opas oli neuvonut Lauria tulemaan. Paikka oli kuitenkin haastava kalastettava; se oli syvä sekä reunoista että keskeltä. Hieman alempana pääsi joesta kahlaamaan riutalle, josta Lauri löysi hyvin kirjolohia.
Itse sovelsin vielä Adon neuvomaa tekniikkaa, kuitenkin tuloksetta.

Päivän saldo:  Lauri: 24 kalaa, Minä: 2 kalaa, Eve 0

Saavuttuamme takaisin Vila Nanaan oli Asmir odottamassa meitä ja paloi halusta kuulla kuinka olimme kalaa saaneet. Oma tulokseni tuntui olevan yhtä suuri pettymys niin minulle kuin Asmirillekkin. "Miikka, I had so much trust in you" Noh, vakuuttelin että kyllä se kalastus tästä paranee, sillä huonommaksi se ei osaltani ainakaan voinut mennä. Kalaa kuitenkin joesta löytyi todella paljon, mutta ne vaativat omat pienet niksinsä, jotta alkavat tulemaan. Asmir sanoi myöskin että suunnitelmamme mennä huomiseksi Ribnikille ovat sanalla sanoen huonot. Asmir ennusti että seuraavaksi päiväksi vedet nousisivat jopa Unassa (joka on alueen suurin joki) huonolla tuurilla yli 40cm. Tämä tarkoittaisi sitä että Ribnikin vedet muuttuisivat Café Latteksi ja nousisivat vähintään 60cm. Kalastus voisi olla todella huonoa. Hän kuitenkin sanoi että Unan ollessa niin suuri joki, eivät sateet vaikuttaisivat väriin liikaa ja Unalla kalastus kuitenkin onnistuisi.
Päätimme siis viettää seuraavankin päivän Unajoen varrella. Mutta myös Unacilla jonka voi katsoa melkein olevan Unaa

Illan pohdintana mietimme mikä meillä laurin kanssa erosi kalastuksessa. Vastaus oli selkeä. Käytin pitkälle 0.14mm tapseja, jotka ovat liian paksua kun kalastetaan hitaassa virrassa. Noh, Huomenna paremmin.

Päätimme illan jälleen ruoan merkeissä kun Asmir tarjoili meille jälleen kerran kolmen ruokalajin illallisen joka maistui aivan kuten eilenkin, herkulliselta

Day 3, Thursday. Bosnia, river Una

On Wednesday evening we get to accommodate in Vila Nana in Kulen Vakuf where our host Asmir welcomed us with three-course dinner, which was in a word; Delicious. He told us that he was a little bit worried of incoming rains, which could force our fishing just to rivers Una and Unac. Asmir told us that the other, smaller rivers could turn unfishable, when such hard rains are to come.

Thursday morning started perfectly as Asmir had prepared us a wonderful breakfast at wanted time, and in the same time told us a little about fishing in Una. The water level at Una in Kulen Vakuf area was perfect so far, and the that came in the night hadn’t  affected the color or water levels. Because of the rain, Asmir highlighted that the fishing would be bet to do with nymphs or streamers. We took the advice and bought permits for Una in Kulen Vakuf area. We went to withdraw some local money from the post-office, and in this drive, Asmir showed me some hotspots for Kulen Vakuf area. He also gave some local flies to Lauri’s girlfriend Eve, as she had only a little bit experience of fly fishing

The weather did not flatter us on our first day at Bosnia, as it was pouring cats and dogs. The temperature had dropped from Gacka’s +27 to +10 degrees in Kulen Vakuf. We still experience a lot of this kind of weather in Finland, so we didin’t let it bother so we put our nymphs to end of our lines. Asmir told that the Kulen Vakuf area was rich in grayling with some rainbows and browns. We decided to target the grayling for today, but with good flies, you can cathch even something else.

We went up from Kulen Vakuf bridge because there was the largest hotspot area Asmir had told us. This area was quite shallow with only 1,5m on deppest pockets. Only minutes go by before Lauri was holding his first grayling. Lauri got numerous graylings from the hotspot, but for some reason I had difficulties catching even my first one. I only had one fish on my line, and even that one fled. I moved down from the bridge where a canal join the river from the village and where was some deeper water. Here I found that just where the canal meets the river,  was a lot of rainbowns, a quick count of 20, from which the biggest one was nearing 2 kilos. At this spot I decided to put streamer to the end of my line and had some strikes coming to them immediately. I got few rainbows which in Una river, are really strong goers. I was to fish longer in this spot, but an unexpected guest came to my spot.

Walking down the bank to my spot came a local guide with some old dudes. A while went before I understood that the guide was Ado, the figurehead of flyfishing in bosnia –site. He asked me politely how my fishing was and where were we staying etc. I showed him my flyboxes and asked what should I put to end of my line. The answer was short; none of these flies is fit for Una. He advised me to use atleast 2m long tippet of 0.10 monofil and gave me one thin nymph sized #16 . At this point I had a tippet of 22 feet, from where 12 was 0.10 thin monofil. He also asked me what technique I use for nymphing? I answered the Czech style. This wasn’t the answer he wanted to hear, as he hated techniques which doesn’t include using flyline, but merely leaders and heavy nymphs.

He showed a technique where one could fish with lighter nymphs in a quite deep water “easily” and even further away, if casting skills allow it. In this technique, the cast is made 75 degrees upstream with a floating line. then sink the fly with letting the line and fly go freely in the stream. When the fly goes freely in the stream, must one make a curve to flyline, and let the floating line lift the nymph from the bottom, so one could imitate a rising nymph. The strikes should be noticed from the line, which makes incorrect moves or stops when the fish takes the fly. He demonstrated the technique with my own set. Two cast, two nicely sized grayling striking the fly. I was convinced. I tried this technique a lot but found that it’s not that easy to spot the strikes of the fish.  It needs much practice to get this technique to work, and in such a short guiding, I couldn’t make it work for me. In the upper parts Lauri used Czech nymphing technique with great skill. he had hooked over 15 fish, mostly graylings, and biggest was around 45cm. He also met a French guide, who advised us to go to upper parts where should be some bigger fish. In  Kulen Vakuf area was also a bit crowdy as the  guides dragged in some old flyfishermen with their wading staffs, so we took the advice and headed  up the river.

We drove a bad road heading to Martin Brod, until we came to a place where beautiful old bridge crosses a valley on the other side. The place was absolutely beautiful and we understood why the romans had named the river Una (the one and only) and this was just the spot where the french guide told Lauri to come. The spot was however challenign, it was deep from the edges, with shallower water in the middle. down from this spot Lauri did find some nice way to a reef where he spotted and hooked some rainbows. I tried to improve the technique Ado showed, but with no results.

Todays results:Lauri 24 fish, Me 2 fish, and Eve 0

As we came back to Vila Nana, our host Asmir was already expecting us and the results we got. My own result seemed be as big disappointment to Asmir as it was for me. “Miikka, I had so much trust in you.” Well I assured Asmir that my fishing will get better in the following days, because it couldn’t go much worse, as there was so much fish the river. These fish however need their own little thing to get them hooked.

Asmir also told us that our plans to Ribnik next tomorrow were not so good, as the water in ribnik in this heavy rain would came to look like café latte, with water level rising approximately 60cm. This would mean really bad fishing. Una however, as a regions largest river, would maintain clear colour and has some nice spots even with high water level.

In the evening we pondered what was different between me and Lauri’s fishing. The answer was quite clear; I used 0.14mm tippets which were too thick when fishing in slow currents, and Lauri used 0.12mm . Well, 

tomorrow is a brand new day.

Like yesterday, we ended our day with Three-course-dinner which was again, delicious.

The beautiful bridge

My second rainbow of the day

Salamander

The bridge pictured from the road

The good flies  (the best, green killer missing in the rivers bottom)

Some lauri's graylings from Kulen Vakuf Bridge

Kirkkaita vesiä, arkoja junia osa 2 (Clear waters & timid trains part 2)

Päivä 3. Keskiviikko

Edellisen päivän saldo oli melko pieni verrattuna joen kalamäärään eikä varsinaisia isomuksia ollut silmiimme kantautunut, suurimman ollessa n. 2 kiloinen. Tänään olimme päättäneet lähteä kaluamaan jokea alempaa ylöspäin hieman vähemmän kalastetuilta alueilta, tarkoituksena löytää niitä oikeasti isoja kaloja.

Lähdimme hieman silta numero 5 alapuolelta olevasta mutkasta liikkeelle, jossa näkyi mukavaa koskipaikkaa ja muutamia kaloja. Välineet kasaan laitettuamme näimme parkkipaikan kupeessa virrassa joitain ruokailevia taimenia, jotka kuitenkin katosivat siimojemme yllettyä veteen. Paikasta kuitenkin huokui potentiaalia, oli syvää ja matalaa koskipaikkaa, monttuja ja kaikkea mitä kalapaikalta edellyttää, mutta ei juurikaan kaloja. Tuikkeja näkyi, mutta kalat pysyivät silmänkantamattomissa. Kalastimme aikamme kohteessa, ilman mitään tulosta. jonka jälkeen päätimme lähteä liikkumaan jokea ylöspäin, olihan joessa varmasti monia muitakin paikkoja.

Pienen kävelyn jälkeen Lauri spottasikin miedosta virrasta hyvänkokoisen taimenen, ja Kivi-paperi-sakset arvonnan jälkeen Lauri jäi voittajana kalastamaan spotattua kalaa. Itse lähdin samalla hieman ylemmäs etsimään seuraavaa. Pian Lauri kuitenkin tuli perässä ja kertoi kalan lähteneen hyvin nopeasti sen jälkeen kun siimat oli saatu veteen. Kalat olivat siis todella arkoja, ja päättelimme että näin ne luonnonkalat eroaa istareista, joita jokeen myös ikävä kyllä laitetaan. Aiempina hetkinä pystyimme kuitenkin olemaan aivan kalan vieressä, sen suuremmin niitä häiritsemättä.

Matka jatkui siis ylöspäin. Kävelimme pitkän matkaa suvantojen reunaa havaitsematta mitään suurempaa elämää, tätä jatkui lähes parin kilometrin verran, tosin siltojen alta löytyi lähes aina ainakin vähän kalaa, ei mitään suurempia kuitenkaan. Pikkuhiljaa kalan määrä lähti parempaan suuntaan päästyämme lyhyehköön mutta selkeästi matalampaan nivakohtaan. Tässä kohdassa näkyi useampia pintovia kaloja, jotka olivat pitkälti + 40cm  peruskokoluokkaa. Aiemmasta viisaampina, aloitimme kalastuksen huomattavasti varovaisemmin puskista, mutta ei auttanut, kalat tuntuivat liikkuvan heittoetäisyyksien ulottumattomiin ylä tai alavirtaan ja jäimme taas ilman tapahtumia.
Tähän paikkaan on ehkä yvä sanoa että gackan jokivartta on usein melko helppo kulkea, sen ollessa niittyä, mutta nyt olimme osuneet joen ehkä ainoaan kohtaan mistä ei mennä helpolla läpi. Kroatialainen metsä osui jokivarteen saakka, ja gacka syveneen usein hyvin nopeasti rannasta. Menimme kuitenkin rannasta siten, että otimme puiden oksista kiinni jotta emme lähtisi virran mukaan ja vaikeuksien ja pienen kastumisen jälkeen, pystyimme ohittamaan tämän kohdan.

Kun lähestyimme siltaa nr. 3  tuntui kalamäärä joessa vain kasvavan askel askeleelta. mutta isot olivat vielä hukassa. Kolmannen sillan läheltä kuitenkin koukutimme joitain hyvänkokoisia taimenia suurimman ollessa n. 50 cm. Lähestyessämme siltaa numero 2. löysimme täydellisen paikan pintaperhokalastukseen; hidas virta, kristallinkirkasta vettä vajaa 2m ja paljon kalaa jotka nauttivat veden yllä leijuvista caddiksista. Selkeä hätsinki oli myöskin tulossa, rannoilla pyöri paljon caddista ja vähän koskikorentoja, jotka odottivat hetkeä milloin mennä veteen laskemaan munia ja tulemaan taimenten syömiksi. Näiltä kohden saimme caddis imitaatioilla hyvin kaloja koukutettua, mutta myös monta kertaa taimen huomasi huijauksemme ja käänti poskensa peroillemme aivan viime hetkillä. Vedessä selvästi huomasi kuinka pienemmät taimenet rosvosi kauhealla vauhdilla caddiksia isompien edestä. Isommat tästä tietysti ärsyyntyneenä jahtasi tämän jälkeen pienemmät reviiriltään.

Paikalle kalastustamme tuli katsomaan myös paikallinen lammasfarmari, ja vaikkemme ymmärtänyt toisiamme, oli tunne kaloista varmasti molemminpuolinen; ne ovat asia mitä pitää vaalia ja arvostaa ja ne antavat meille mielenrauhaa. Ilta kuitenkin hämärtyi ja koska meillä oli vielä ajomatka bosnian puolelle, päätimme laittaa pillit pussiin ja kiittää tätä kaunista jokea upeista kokemuksista. Kiitos Gacka

Day 3, Wednesday
 Results of the previous day were quite low compared to the amount of fish in the river, and no bigger fish were spotted, the biggest being around 2 kg. Today we were determined to find and fish the bigger fishes of Gacka. 

We started moving from curve before bridge n. 5, where was some nice stream and few fishes feeding. After we had our equipment ready we spotted some fishes feeding just outside the parking lot in the curve, but once we got our lines to water, the fish scattered away. This curve however seemed to have a lot of potential; a lot of deep pockets and shallow water with stronger and weaker stream, so everything a fishermen can ask, but without active fish. There were some fish feeding, but always too far. We fished on this spot for some time without any bites, so we began to move upstream, and after some walking, Lauri did spot some reasonably sized trout in the backwater and and we played rock-paper-scissors for which one of us would get to fish this fish. Lauri won this one so he was the one to fish that one. I moved ahead with hopes of finding THE fish. 

After a while Lauri came from downstream and told me that as he got his fly to the water, the fish swam away. Fish really were extremely timid and careful so we would be extremely cautious when next time approaching fishes. Before in the upper parts we would be able to stand very near of the fishes without them being disturbed. We continued to walk upstream. We walked for a long time along the backwater without spotting any serious fishing spots. Little by little the amount of the fish seemed to get better. along the way we found a nice bit shallower stream were some +40 cm fish were feeding. A little bit wiser from before, we now approached the fishes a lot more carefully to minimize the scare effect. Still we seemed not to be careful enough, as the fishes retreated away from casting distances. At this point is good to mention that most of Gacka is very easy to walk in the riverbank as it runs mostly on a meadow. Now however we came to a spot where thick Croatian forest meets the sharply deepening Gacka. With a stiff grip from the tree branches however helped us past this challenging spot with only wetting our backpacks and wading jackets. When approaching the bridge n. 3 the amount of the fish seemed to get better along the way, but still the BIG fishes were hiding somewhere. 

Near the bridge n. 3 we caught some nice trouts with nymphs, biggest being somewhere around 50cm. When approaching the bridge n. 2 we found a perfect place for dry fly fishing. A calm stream with under 2m of crystal clear water, lots of fish feeding with caddis and few stoneflies. There was a incoming caddis hatching in the banks, waiting for a perfect time to go to lay eggs to water and of course, to be eaten by some trouts. At this spot we hooked  trouts nicely with caddis imitations, but many many times fish noticed the hoax and turned the other cheek. On this spot the smaller fishes usually were kind of robbers and were on the run whole time, catching flies in the front of big ones and the swimming for their lives as big ones were really irritated about them. 
A sheep farmer also came to watch our fishing, though we didn't really understand each other at all, we seemed to have a mutual feeling about the fishes; They are of great value and gives you a piece of mind. The sun was starting to set, and as we had to drive to bosnia, we decided to stop fishing and show our appreciation to this beautiful river. Thank you, Gacka

Lopuksi vielä video ruokailevasta taimenesta gackalla.
For the end, a video of a feeding trout in gacka
https://www.youtube.com/watch?v=0EWpS4jDqHQ&feature=youtu.be

Some nice place on Gacka 

 A nice brown hooked on copper jack

 One of many

 Brown trout hoaxed with caddis imitation

 The basic brown

 brown caught with dry fly

 Nice stream with nice fish

Thank you, Gacka

Kirkkaita vesiä, arkoja junia osa 1 (Clear waters & timid trains part 1)

Maanantaiyö, krapula ja vapina, ja kauden yksi huikeimmista reissuista edessä; nimittäin lentomatka Zagrebiin, Kroatiaan, josta lähtisimme kalastamaan Gacka -jokea Kroatiassa, ja eri jokia Bosniassa.
Tunnelma lennoilla oli sekä odottava että pelokas, Balkanille oli luvattu kovia sateita, jotka voisivat muuttaa jokien luonteen ja kalastuksen täysin.

Monday night, slight hangover from my friends wedding, and one of the most staggering trip ahead; a flight to Zagreb, Croatia, where we would travel first to Gacka river in Croatia and secondly to different rivers in beautiful Bosnia. The atmosphere on the flight was both fearful and expectant, as forecast had promised hard rain to whole Balkan area that could change totally the fishing and the nature of the rivers

Päivä 1, maanantai

Saavuin Zagrebin lentokentälle, missä kaverini olivat jo odottamassa vuokra-auton kanssa. Menopeliksi matkalle l,ähti mukaan uudehko Opel Corsa. Lähdimme majoittumaan kaverini tykö jossa kävimme tulevan reissun aikataulua läpi ystävämme oluen kanssa. Tässä vaiheessa suunnitelma oli selkeä; kaksi seuraavaa päivää Gacka -joella, keskiviikkoiltana Bosniaan majoittumaan Vila Nanaan, Kulen Vakufiin, Torstaina kalastusta Una -joella Kulen Vakufissa, perjantaina Ribnik, ja lauantaina Unac. Sunnuntain käyttäisimme näistä parhaalla joella revanssin merkeissä.
Sääennusteet kertoivat kuitenkin sateiden alkavan keskiviikkoiltana, joten päätimme myös antaa paikallisten neuvoille tilaa suunnitelmissa.

Day 1, monday

I arrived to Zagreb airport, where my friends were already waiting for me in a rental car, which was supposed to carry us along the trip. The car was a quite new Opel Corsa. We went to my friends house, where we discussed the schedule of the trip with our friend, Beer. At this point the schedule was fairly clear; tuesday and wednesday at Gacka River, after wednesdays fishing we'd move to our accommodation in Bosnia, Vila Nana in Kulen Vakuf. Thursday we'd fish Una river in Kulen vakuf, friday river Ribnik and saturday river Unac. Sunday we'd spent in the best river of these. The weather forecast told that the rain would start on wednesday, so we gave some slack in the schedule for the advices of the locals.

Päivä 2, tiistai.

Pakkasimme auton aamulla aikaisin ja lähdimme kohti Otocacia, josta löytyy joki nimeltä Gacka. Sää näytti hyvältä, kirkas taivas ja päivällä lämpötilat kohoaisivat yli +25 asteen. Päästyämme joelle, olimme sanalla sanoen ällistyneitä. Joki on tajuttoman kirkas ja kalat ruokailivat hienosti pinnassa liikkuvien caddisten lentäessä joen yllä. Tällaista kalastusta Suomessa ei juurikaan pääse näkemään.

Kävimme hakemassa luvat erään sillan luona olevasta infopisteestä ja myyjä ystävällisesti kertoi hyvien paikkojen (taimenta ajatellen) löytyvän kilometri ylä ja alavirtaan infopisteestä, matkaan noukimme myös muutaman paikallisen perhon. Virittelimme varusteet kuntoon ja ennenkuin itse edes kerkesin joelle, oli matkatoverin Lauri jo väsyttämässä ensimmäistä pintaperhotaimentaan joen rannassa. Edellisten balkanin kokemuksieni mukaan kokeilin laittaa siiman päähän mudlerin, johon kirjolohet sloveniassa nousivat montuista yleensä melko hienosti. Muutama heitto virran reunaan ja kala kiinni! +40cm taimen oli tulossa kohti pintaa kuvattavaksi. Kalastaessa virtaa alaspäin, isommat taimenet leikittelivät pintakalvossa ruokaillen oikeilla caddiksilla ja sivuuttaen omat jäljitelmämme, sain kuitenkin pari taimenta nousemaan pintakalvossa viistävään caddikseen. Jo aamupäivästä huomasimme että pintaperhot ja nymfit eivät saisi viistää ollenkaan, vaan niiden tulisi leijua virtaa alaspäin täysin viistämättä.

Kello lähentyi jo kahta, jolloin olimme sopinut tapaamisen majoittajamme kanssa, joten päätimme lähteä ruokailemaan ja viemään tavaramme majoitukseen, jonka jälkeen jatkaisimme vielä iltaan asti tätä upeaa kalastusta. Majoitus jonka olimme varannut, löytyi kohtuu läheltä jokea, vielä kohtuullisempaan hintaan, joka oli n. 10€ / henki.
Majoittautumisen jälkeen suunta jälleen kohti jokea, tällä kertaa sillan yläpuolelle. Etsimme näkyviä kaloja pohjasta ja tuikkien perusteella, ja löytöjen jälkeen jäimme aina näitä kokeilemaan. Kalastus kuitenkin oli selkeästi vaikeampaa, emmekä saaneet kaloja nousemaan perhoihin juurikaan. Aamulla ollut pieni hätsinkin oli selkeästi hiljentynyt ja kalat sitä myötä passivoitunut. Tällä ylemmällä osuudella löysimme myös muutamia kirjolohia, jotka näyttivät meille lähinnä pitkää naamaa.
Iltapäivän kalastus tuntui muutenkin järkyttävän vaikealta. Tarjosimme kaloille kaikenlaista naaman eteen, yläpuolelle, sivulle, mutta mikään ei tuntunut toimivan.

Lähdimme kävelemään ylöspäin jotta löytäisimme aktiivisia kaloja. Kävelin pitkään suvannonvartta aina Hotel Gackalle asti, jossa kävelysilta menee joen yli. Kävelysillalta spottasinkin suurimman kalan siihen mennessä ja useita muita, lähinnä taimenia. Rupesin tarjoamaan kaikkea ostetuista perhoista omiin viritelmiin, mutta lähinnä iso tinseli sai edes jonkinlaisen reaktion kaloissa aikaan, kalat hätistelivät purematta tinselin pois. Laurin saapuessaa paikalle, kertailin mitä olin itse löytänyt pätkältä ja Lauri päätti aloittaa kalajen ronkkimisen sillalta käsin (tämä ei ollut ainakaan paikallisten sääntöjen mukaan kiellettyä) ja sai näin muutaman kalan käymään perhoon, mutta kuitenkin pysymättä kiinni. Heittelin sillan yläpuolelta vielä luottopeliäni, mudleria, ja sainkin illan hämärtyessä kalat siitä kiinnostumaan, ensimmäisellä ja toisella kerralla ei jäänyt kiinni, mutta kolmannen kerran kalan ottaessa näin tapahtui, 30s väsytyksen jälkeen kala kuitenkin pääsi irti. ¨
Tämän jälkeen kalastimme sillan yläpuolella olevaa nivaa josta löytyi useampia kirjolohia, edellisten tapaan, nämä kuitenkin näyttivät meille pitkää naamaa. Lähdimme ennen pimeää kulkemaan vielä toista puolta jokea, josta lauri löyti yhden perusmittaisen taimenen haavin pohjalle.

Day 2, tuesday.

We packed our car early in the morning and headed to a city called Otocac, where we would find  a river named Gacka. The weather seemed nice with clear skies and a forecast for +25 celsius. Once we reached the river we were amazed. River Gacka is crystal clear and browns were feeding with caddis's in the surface. This kind of fishing you won't see in Finland. 

We bought the permits from an info point located near a bridge, and the clerk advised us that the best fishing places are located 1 km up and downstream from the infobooth. We also picked some local flies from the booth to improve our fishing. We ready our equipment and before I even reached the river, my friend Lauri was with his first dryfly trout from Gacka. As i had experience with Balkanese rivers, I put Mudler minnow to the end of my line and with only a few casts to the edge of a stream, the first +40cm brown was on it's way  to ashore. When fishing the river downstream, the bigger browns were merely toying with our dryflies and having the real deal for dinner. By the morning we'd already learned that when casting dryflies or nymphs, the flies shan't skim even slightly, but should go freely or as a dead weight to the bottom. 

As the clock was nearly 2 pm, we would have to go to see the host of our accommodation and also some local food to fill our stomachs. reserved accommodation was located only kilometer away from Gacka river and was quite cheap, only ~10 € / person.
After accommodating we headed back to the river, this time up from the bridge.We started to seek any twinkles and fish in the bottom for fishing and after found we tried to cathc these fish. The fish however had turned rather passive due to caddis hatchings end and the fishing turned really hard. 

In these upper parts we also started to find more rainbow trouts but like the other fish, they generally turned their cheeks when facing our flies. I started to walk up the riverbank to find some active fish all away to Hotel Gacka, which was mostly deep backwater. Near Hotel Gacka is a walking bridge where i was able to spot some nice fishes laying between weeds. When Lauri arrived at same spot i told what I had seen in the water (without catching anything) and Lauri went almost straight away to the bridge to show these fish some of finnish larvae flies. Some of the fish accepted Lauri's flies but Lauri wasn't able to net them. I figured that i should test my trustworthy companion, mudler minnow to the fish above the bridge. Some fish tried my fly a few times before I got to hook it, but after 30 seconds of giving pressure, the brown decided to go it's own ways. We fished up from the walking bridge and spotted some nice rainbows, but like the others, they weren't amused by our flies. Before the dawn we decided to fish the other side of the river when alking back to our car and on this walk, Lauri caught one beautiful trout with a brown nymph.

Lauri's first dry fly brown from river Gacka

My first trout from river Gacka

My second trout which was fooled my mudler minnow

Lauri's last fish of the day, caught on a brown nymph

Idyllic and beautiful Gacka river

Kisoja ja niitä varten treenaamista

Vuoden 2015 kisakausi on virallisesti avattu ja Lohenrenkaan Sm-karsinnat on kisattu.

Maaliskuussa tulleista arvonnoista itselleni osui 3/3 kisaa eli tarkemmin sanottuna Lohenrenkaan kisat, Karkkilan kisat tulevana viikonloppuna, ja Iijoen Kipinän kisat johon pääseminen on vielä epäselvää.

Lohenrenkaan kisoihin valmistautuminen oli poikkeuksellisen aktiivista puolestani tänä vuonna. Kävin treenaamassa paikkaa ensimmäisen kerran pari viikkoa ennen kisoja kirjolohen osalta. Treenit olivat ajankohdaltaan vaikeat, koska lohet eivät olleet vielä nousseet kevään osalta järviin. Kiitos poikkeuksellisen talven, oli kuitenkin järvistä havaittavissa paljon edeltävän syksyn kaloja, joka innoitti kalastamaan aina tarkemmin.

Aloitin kalastukseni normaalisti uudelta lammelta, joka oli vielä erittäin samea ja korkealla vedellä.

Tunnin (heitto)treenaamisen jälkeen alko siiman päässä tapahtua, kun 6. poolin laiturin alta valkoiseen liitsiin syöksyi paksu mätikirre. En tiedä muista kalastajista, mutta jopa vapaa-ajalla minulta lähtee kalan saatuani se kuuluisa apina selästä, jonka jälkeen kalastus rauhoittuu huimasti. niin myös tällä kertaa. 

Vaikka apina saatiin selästä, uusi lampi näytti vaikeampia puoliaan, tuikkeja ei näy ja kalat tuntuu olevan kadoksissa koko järvestä. Nakkelin liitsejä järven ympäri, kunnes saavuin taas 6. poolille, kallion reunalle, jossa siika sattumalta iski liitsiin kiinni.

Ajatukset heräsi tästä melkoisen hyvin. Onko järvissä tosiaan niin paljon siikaa että sitä sattumaltakin saa?

Lähdin katsomaan Kivijärveä joka kertoi minulle vastauksen edelliseen kysymykseen hyvin nopeasti ja selkeästi. Siiat tuikkivat rantojen pituudella jäätävissä määrin. Olosuhteet olisivat olleet täydelliset siian pintaperhokalastukseen tai nymfaukseen, mutta mukana oli vain liitsit. Kokeilin siikoja kuitenkin pienimmillä rasiasta löytyvillä liitseillä, joille ymmärrettävästi kalat käänsivät vain kylkeään, Kirjolohet kuitenkin haksahtivat näihin mukavasti, ja kviijärveltä sainkin vielä kivasti 3 vanhaa mätimammaa haavittua.

Seuraavana viikonloppuna päätin näyttää siioille mistä se kana oikein kusee. Viikolla väkersin erilaisia 12-14# nymfejä, joiden ajattelin siioille kelpaavan. Suunnattuani taas renkaalle, huomasin perhojen pelittävän, ja siikoja tuli tasaiseen tahtiin aina siihen saakka kunnes pilvet väistyivät ja aurinko alkoi paistaa. Siihen loppui siikojen tulo. Saldona kuitenkin 7 siikaa, joista yksi oli hieman kookkaampi, n. 45cm, mallia lahna, kuten tuppaavat isommat siiat lohenrenkaalla olemaan.

Liitseillä sain taas valkoiseen haksahtamaan yhden vanhan kirren uudelta lammelta. Lähdin renkaalta hyvillä mielin, ja valmiina seuraavan viikonlopun kisoihin.

Lohenrengas Vision Kust SM-Karsinta

Saavuimme Lxin kanssa lohenrenkaalle perjantaina ennen kisoja hyvissä ajoin. Tarkoituksenamme korjata muutamat heittolaiturit ja raivata vähän puskaa. Virkin juha tuli myös paikan päälle ja kertoi lampiin laittaneen lähemmäs 400 kalaa, keskipainoltaan 600g.

Tämä oli tavallaan pettymys, sillä noin  suuret määrät kirjolohta saavat siiat helposti väistämään ja pysymään kaukana, mutta tämä myös mahdollisti liitsien käyttämisen koko kisojen ajan, sillä koukkaamattomia kaloja säilyisi varmasti myös sunnuntaille.

Kisojen poolikortti kertoi kisasta tulevan vaikea. Samaan ryhmään osui Toivonen, Ylönen, Paananen Paukku, ja lammet läpikotaisesti tunteva kaislaniemi. Ensimmäinen jakso alkoi vaikean oloisesti, tuuli oli puhaltanut kalat uudella lammella teijon puoleiseen päätyyn ja tämä näkyi myös saaliissa, Itse kalastin poolit 6, 2 ja 4, joten luonnollisesti suurin toivo oli nelospoolissa, jonne tuuli on tuonut paljon kaloista. Yhytin 6. poolilta pari kirreä ja karuutin myös saman verran. 2 pooli oli selkesti vaikeampi minulle, kuten on aina ollut. Tavoitin kuitenkin yhden. Päästyämme neloselle, taisteluparini näytti että kalaa tosiaan löytyy, ja yhytti poolista 5 kirreä ja karkuutti vähintään yhtä monta. vuoroni tullessa sain verenmaun suuhuni ja röytö sai alkaa. 40 minuutin jakson aikana kerkesin viemään haavissani 7 kirreä valvojalle mitattavaksi. Nämä tulivat todella tarpeeseen, sillä ensimmäisen jakson voittoon olisi tarvittu jopa 16 kirjolohta, ja omilla 10 kirjolohellani sain jaksosijoituksen 3.

Kisojen toisen jakson aloitimme kivijärven 1. poolilta, joka mielestäni on kivijärven selkeästi paras pooli. Ennen jakson alkua siiat näyttivät paikallaolonsa ja tästä innostuneena virittelin nymfejä siimaan. Jakson alkaessa siiat kuitenkin katosivat jälleen mystisesti, enkä kerennyt koukuttamaan niistä yhtäkään. Yksi onneton kirjolohi kuitenkin kertoi nymfiin osuessaan että niihin kannattaa taas panostaa. Vaihdoin liitsivapaan ja taas alkoikin tapahtua, vieläpä hyvällä tahdilla. 10 siikoihin tuhlattua minuuttia osottautui liian pitkäksi ajaksi, sillä tasaisen tappavaa tahtia kirjolohet löysivät tiensä haavin pohjalle. Tarkalleen ottaen 6. Pooli numero 3 osoittautui minulle ja taisteluparilleni liian vaikeaksi ja jäimme molemmat ilman kaloja ko. poolilta. Tuuli oli ilmeisesti painanut kalat jälleen kerran teijon puolen rannoille, jättäen vain vähän kaloja pooleille 3 ja 4.

Jakson viimeinen pooli löytyi pömpiäisestä, josta luonnollisesti oli saatu ensimmäisenä päivänä tasaisesti kalaa. Jostain syystä kuitenkin tämäkin pooli osottautui minulle vaikeaksi ja saldoksi jäi 1 kirjolohi ja kaksi karkuutusta. Toisen jakson 7 kalaa kuitenkin riittivät ryhmässä 2. sijalle, josta voi olla tyytyväinen.

Day 2

Ajatukset vaikuttivat kirkkailta toiseen päivään lähtiessä, pääsisin aloittamaan kalastuksen pömpiäisen 6.  poolilta josta oli edellisenä päivänä löydetty hyvin kalaa haavien pohjalle. Poolille mennessäni ajatukset hieman tummenivat. tuikkeja näkyi vain pari ja kalastuksen alottaessani ei enää yhtäkään. kalastin kaikki poolin kohdat ja paikat joista oli edellispäivänä saatu hyvin kalaa, vielä hieman tarkemmin. Joskus ei kuitenkaan vain tärppää. biitin aikana en saanut siimaani vetoakaan ja näinollen blänkkäsin biitin. Taistelupari sai nyhdettyä pömppäristä yhden kaloan joka tuntui olevan todellakin työn takana.  Jaksossa on kuitenkin 3 biittiä ja kivijärvellä tarjolla olisi hyviä pooleja. 2 Poolilta löydin biitin alkuun yhden kirjolohen joka vapautti blänkkijakson pelon muille maille. Hiljainen lahti antoi minun ymmärtää vaihtaa hieman perhovalintoja, ja vaihdoin taas nymfit päähän siian toivossa. Pian alkoikin tapahtua kun kunnon kala jyrähti siiman päähän mutta tuntui karkaavan. Ei kuitenkaan karannut vaan lähti painamaan kauheaa vauhtia kohti vastarantaa ja vavassa tuntui että ei ollut pieni. Saatuani kalaa lähemmäksi tuli pelko että kala ei ollut suusta kiinni, ja eihän se ollutkaan. Suuri siika oli päässyt irti jossain vaiheessa mutta jääny peräpään liitsiin vielä pyrstöstä kiinni. Haavitsin kuitenkin kalan ja mittaa tällä oli peräti 49cm. painoa yli 1,5kg. 2. pooli ei antanut enempää tapahtumia.

Tuuli oli kääntynyt ja kalat olivat vaihtaneet samalla puolta niin kivijärvellä, kuin uudella lammellakin. Tämä näkyi päästessäni 4. poolille, Paananen veti 3. poolilla hyvällä tahdilla päädystä kalaa ja itse halusin luonnollisesti festareille mukaan. Kalojen etäisyydet tuottivat kuitenkin tuulen kanssa hieman vaikeuksia ja sain haavittua vain kaksi kalaa 4. poolilta, jääden jaksossa 3. kalaan joka jätätti minut 5. sijalle jaksossa.

Ruokailun ajan puhalsivat kovat tuulet salonpuolen rannoille ja tämä nostatti selkäpintaani. Aloittaisin jaksoni 1. poolilta, johon tuuli on puhaltanut pari tuntia putkeen. Tiesin että tämä pooli tulisi ratkaisemaan jaksoni kulun lähes kokonaisuudessaan.

Taisteluparini aloitti kalastuksen viimeisellä jaksolla, ja kerroin hänelle että nyt on se paikka vetää lohta. Kaveri pysyi koko biitin ajan kuitenkin matalassa kulmassa, johon tuuli oli puhaltanut, ja jätti koko muun rannan kalastamatta, saaden pari kirjolohta ja karkuuttaen jonkun.

Aloitin kalastuksen keskilaiturilta, jossa ei pitkään nokka tuhissut ennenkuin ensimmäinen kirre oli haavissa, kalastin laituria saaden siitä vielä yhden, kunnes huomasin Paanasen lähtevän oman poolinsa viimeiselle laiturille josta pystyy poolini rantoja kalastamaan. Poolirajojen ylittäminen heittäen on kuitenkin sallittu tässä kisassa, mikäli se ei häiritse toista kalastajaa. Tämän opin edellisvuoden kisasta, jossa kaveri repi peräti 4 kalaa minun poolialueelta, siis MINUN poolistani!

Tästä oppineena, lähdin samantien läheiselle laiturille heittämään ja huutelemaan että mee omalle poolilles kalastaa! Tältä laiturilta tulikin jäätävän nopealla tahdilla 4 kirjolohta, ja mikä tärkeintä, kaveri ei päässyt varkaisiin omalle kalaisalle poolilleni.

Ekan biitin lopputulos; 7 kirjolohta.

Tässä vaiheessa olin melko varma jaksovoitosta, muut poolit eivät olleet antaneet kuin satunnaisia kaloja uudella lammella, ja sain koukutettua paljon kaloja hyvästä poolista, joka hiljentäisi varmasti seuraavia kalastajia. Kalastin loppujakson tyhjää saamatta vetoakaan mutta ennustus osui oikeaan, Hyvä pooli hiljeni, eikä siitä saatu loppujakson aikana kuin 3 kalaa.

Näin ollen minulle tuli jaksovoitto ja mahdollisuuksia jopa joillekkin sijoituksille.

Laskennat paljasti että pääsin kuin pääsinkin järkeville sijoituksille, sijoittuen 5/24

Jälkeenpäin spekuloiden, olisi se pyrstösiika riittänyt nostamaan minut podiumille, mutta ehkä joku toinen kerta.

Kvenangselva ja Reisa 2014

Viime kesänä arnöyalta tuli otettua pari vapaapäivää lohivehkeiden testausta varten. Lähistöllä on luonnollisesti yksi jos toinenkin lohijoki tätä tarkoitusta varten, lähiimpänä kunnon lohijokena oli Reisa (60km) ja tittijoeksi valkkastin pienen Kvenangselvan jonne matkaa kertyi Arnöyalta n. 140km

Kvenangselva

Elokuun alun ensimmäiseksi reissuksi lähdin Kvenangselvalle. Pk-netistä tai muualtakaan ei oikein löytynyt suurempia tietoja joesta, mutta inatur.no tarjosi kuitenkin lupia paikkaan ja tilastot kertoivat lohta löytyvän. Kvenangselva on todella pieni lohijoki, jossa vastarannalle heittäminen ei koidu ongelmaksi juuri missään. Vesi kvenangselvassa on kirkasta, niinkuin lähes kaikissa pohjois-norjan lohijoissa. Myös täällä on tapana käydä spottaamassa lohet etukäteen ja täten välttää turhat heitot. Paikat löytyivät kohtuu helposti leirintäalueen isännän vinkkien avulla ja kalojen koot olivat paikoitellen jopa ajateltua isompia, isoimpien ollessa lähes 10kg luokkaa. Vedenlämmöt elokuun alussa oli tromssan läänissä lähestulkoon helteisestä heinäkuusta johtuen todella korkeita, joka näkyi selvästi lohenkalastuksessa. Lohet olivat siis melko passiivisia ja stressaantuneen oloisia. Tämä näkyi selkeästi myös itse kalastaessani, lohien väistäessä minkä-tahansa perhon osuessa kohdalle. Kokeilin kalastaa lähes kaikilla mahdollisilla tekniikoilla isoista lohiperhoista pieniin, larvoista liitsien kautta tinseleihin, kaukaa ylävirrasta, alavirrasta larvastaen mutta mikään ei tuntunut tänään tehoavan. Tuona päivänä ei selkeästikkään ollut uusia parvia tullut jokeen,

Lähdin vielä muutaman tunnin iltaunien jälkeen yöksi lohta lirkkimään, jos ilman viileys jollain tasolla inspiroisi kaloja ottamaan perhoihin, mutta aamuyönkin kalastus oli juuri samanlaista kuin päivänkin, kalat vähät välittivät perhoista.

Puolentoista päivän saldo: 0 kalaa, 0 vetoa, useita kymmeniä kalahavaintoja. Ei tosin saaneet muutkaan kalastajat ko. päivinä mitään

Kvenangsbotnin kylän kohdalla on muuten mukava ja kohtuu halpa leirintä-alue aivan joen rannassa josta löytyy niin mökkejä kuin telttapaikkoja, Leirintäalueen omistaja omistaa myös privaattipätkän Kvenangselvaa joka tuntuisi ainakin alkukaudesta olevan melko makoisaa paikkaa. Leirintäalueen omistaja oli muuten äärimmäisen ystävällinen ja antoi vinkkejä paikalliseen kalastukseen ilman vänkäämistä.

Kvenangselvan lohipooli

Kaunista, kirkasta vettä

Reisan reissu

Viikko kvenangin reissun jälkeen palasi himo lähteä taas kokeilemaan lohta. Edellinen lohinäyttely antoi virtaa käydä katsastamassa paikallisen suurjoen, Reisan lohien ottihalukkuutta. Lähdimme tyttöystävän kanssa ekalla lautalla kohti Storslettiä. Kohteena tulisi olemaan Inaturista ostettu lupa 7-8 sonelle jonne tulee storsletistä matkaa n. 30km. Vehkeet kävimme desinfioimassa Sappenin leirikoululla josta jatkoimme matkaa 8 sonen ylä-alueille.

Reisan 8 sone. Lohia näkyi yksi jos toitenkin nousemassa virtaa ylöspäin

8 Sonella löytyi vinkkien avulla ensimmäinen lohipooli, jossa lohia hyppi useampia kappaleita. Pooli vaikutti sellaiselta että kaloja saataisiin parhaiten aivan virran reunasta, joten hyvällä tuurilla pääsisi aggressiivisia nousukkaita jahtaamaan.

Kaloja nousi kuin nousikin virran reunaa pitkin useita kappaleita, tosin tittejä ja jalkoja vain, mutta kuitenkin. Kalastelin sarvijaakolla ja green butilla ko. reunaa uppo ja pintasiimojen kanssa, mutta lohet hyppivät ja väistivät jälleen kerran tarjoamiani perhoja. tällä poolilla kuluikin pari kolme tuntia ilman vetoja, joten näin parhaaksi siirtyä ruokailemaan Sappenin leirikoululle, josta olimme tilanneet ruuat etukäteen. Ruoka oli maittavaa, ja hintaan nähden erinomaista, suosittelen lämmölle muillekin kävijöille.

Ruuan jälkeen yhytin pari suomalaista, jotka kertoivat olleensa reisalla jo useamman viikon ajan kalastelemassa. Viime viikko oli kuulemma ollut todella vaikeaa aikaa lohenkalastajille, kirkkaan ja lämpimien kelien takia. Vedenlämmötkin olivat olleet parhaimmillaan jopa +18 astetta, Yöttömän yön päättymisen jälkeen kuitenkin oli lohgtua havaittavissa öiden viiletessä reilummin.

Kaverukset kertoivat minulle myös parit spotit erityisesti 7 sonen alueelta, toisen ollessa niva aivan kävelymatkan päässä leirikoulusta ylävirtaan.

Lähdimme siis näiden  vinkkien kera kävelemään nivaa kohden. Nivan löytyessä ei jäänyt epäilyksiä siitä, etteikö paikka olisi hyvä; sopiva virta, paljon kiventakusia ja lyhyt, mutta voimakas koskipätkä yläpuolella. Ei mennyt pitkään ennenkuin ensimmäinen lohi hyppäsi nivassa ilmaan. Kympin paremmalla puolella oleva lohi selkeästi. Eikun perhot siimaan ja heittämään siis.

Niva oli kohtuu syvä, joten valitsin I-2-4 siiman vavan päähän, perhoksi laitoin varjoisassa paikassa #4 green buttin ja aloin nakkelemaan. Tunti pari myöhemmin alkoi usko loppua kun lohet hyppelivät siiman ja perhon yli kerta kerran jälkeen. Taas tuntui olevan uusien tuulien aika, ja vaihtaisimme paikkaa 7 sonen alarajalla olevaan nivaan.

Lohestaessa on usein tuntunut perhostelu enemmän kuin turhalta taiteenlajilta, eikä tämäkään päivä ollut sitä muuttamassa. 7 sonen alaraja paljastui todelliseksi lohikattilaksi jossa eväkästä hyppi aivan vähän väliä. Tähän mennessä olin saanut olla aivan rauhassa kalastaessani, mutta tämä kohta oli ilmeisen tunnettu ja toisella puolella jokea pyöri lohirinki, johon osallistuin toiselta puolelta.

Rukoilin hieman Ahtia aloittaessani kalastuksen, jos tämä vaikka muuttaisi lohestukseni kulun kokonaan. Useiden tuntien jälkeen kuitenkin tajusin ettei Ahti ollut kiireiltään pyyntöäni käsitellyt. Liekkö käsittelyajat sitten näissä asioissa KeLaa vastaavia, eli ehkä sitten ensi vuonna...

Reisan Saldo: 0 kalaa, 0 vetoa, useita kymmeniä kalahavaintoja. Ei tosin näiltä pooleilta kuulunut muidenkaan riemu tuona päivänä,

Kuvakollaasia:

Sone 8

Sone 7

Reisalaakso

Sekalaista kalajuttua viime vuoden reissuista...

Kevät on heränny ja kisat jo häämöttää mutta blogi on saanut viettää liian pitkään hiljaiseloa.
Hiljaiselo ei johtunut tosin kalastuksen vähäisyydestä, vaan sen suuresta määrästä, joten ajattelin hieman purkaa näitä tapahtumia suurelle maailmalle.

Viime vuosi koostui erinäisistä kalareissuista alkaen vuoden 2014 SM-karsinnoista jäämerenrannalle ja sieltä loppuvuodeksi islantiin.

Kevään karsinnat menivät Karkkilan karsintoja lukuunottamatta kohtuullisen hienosti mutta kärkisijat jäivät jälleen kerran senttien ja karkuutusten takia ulottumattomiin. Lohenrenkaan karsinnoissa olisi parilla muutamalla lisäsentillä päässyt jo varmaan viiden joukkoon mutta turhapa tätä on spekuloida, tärkeillä hetkillä olisi täytynyt pystyä parempiin suorituksiin ja siian perhokalastuksessa olisi hyvä kunnostautua tällaisia kisoja varten jotta mitaleihin voisi varmemmin pyrkiä.

Kauden upein ja unohtumattomin reissu viime vuonna ei kuitenkaan keskittynyt perhokalastukseen.
Pitkien neuvotteluiden jälkeen sain harjoittelupaikan Norjasta Arnöyan saarelta, jossa on yksi tämän hetken kuumimmista jäämerenkalastusleireistä, Crazy-cod Camp.
Arnöya tarjoaa upeat puitteet etenkin merikalastukselle ja päivävaelluksille, mutta myös saaren useat järvet ja lammet ovat mukavia kohteita, jos vain rautujen ja taimenten järvikalastus kiinnostaa.

Jäämeren kalastus oli minulle aiemmin pitkälti blogi- ja foorumitiedon varassa ja jotenkin mystistä hommaa; millä kalastetaan, mistä, missä syvyydessä, millä välineillä? Nämä ovat samat kysymykset aina kun aloitetaan uusi kalastusmuoto, mutta iso meri antaa kalastuksen kehittyessä vielä tarkempia kysymyksiä, joilla kalastusta voidaan parantaa. Tässä vaiheessa jo vähän merikalastusta oppineena voi jäämeren kalastuksesta kuitenkin sanoa että sekään ei ole mitään rakettitiedettä.
Toukokuun lopussa matkani alkoi kohti Arnöyaa ensin junalla Ouluun ja siitä Lapin Linjoilla kohti Kittilää missä sovimme näkevämme leirin oppaan ja osaomistajan, Peten kanssa. Kittilästä jatkoimme autolla kohti Arnöyaa ja matkan aikana tietenkin mielessäni poltteli paljon edellämainittuja kysymyksiä, joihin Peteltä löytyisi varmasti vastaus.

Perille päästyttyä, olinkin taas hieman viisaampi niin merikalastuksesta, niinkuin muistakin, lähinnä töihin liittyvistä asioista. Paikan päällä CCC:n työntekijöistä Emma oli valmistanut jo maittavaa lihakastiketta perunoiden kera ja samalla tapasin myös paikan toisen omistajan, Olen. Vaikka Ole tietää merikalastuksesta huikeasti, oli Olen mielessä pelkästään minun perehdyttämiseni leirin majoitus ja huoltotöihin sekä tapoihin.


Jäämerineitsyys ja mystinen pallas

Parin päivän työnteon jälkeen lähdimme lähdin Peten mukaan katsastamaan kuinka pallaksenkalastusta opastetaan. Päivä oli tyynehkö ja kaunis ja niin asiakkaat kuin oppaatkin olivat hyvällä mielellä valmiina merelle. Lähdimme läheiselle niemennokalle veneen kanssa katsomaan paltaankalastukseen tarvittavia tekniikoita ja ottipaikkojen luonnetta. Tällä kertaa tekniikkana oli yksi parhaista tekniikoista paltaanpyyntiin, eli tuttu ja turvallinen jigaus. Jäämerellä jigaaminen toimii pitkälti niinkuin suomessakin kuhaa pyytäessä, mutta hieman isommilla jigeillä ja heittämisen sijaan laskemalla. Pallasta pyydetään yleensä 10-40m syvyyksistä, joissa on hiekka/sora pohja. Jigeinä käytetään monenlaisia, tyypillisesti 150-500g kalajigejä. Kenties suurimpana erona normaaliin jigaukseen tulee olosuhteiden myötä, jäämerelle vuorovesivirtaukset ovat paikoitellen todella kovia ja näinollen pakottavat kalastajaa siirtymään painavampiin jigeihin. Virtauksessa on kuitenkin myös hyviä puolia, sillä ne liikuttavat sekä venettä että jigiä. Optimaalisin tilanne lienee kun vene liikkuu virtauksessa/tuulessa 1,5-2,5km/h. Tällöin kun jigin tiputtaa pohjaan ja kelailee aina hetken väleil väliveteen asti ottipaikoilla, niin pallas usein haksahtaa jigin liikkeisiin.

Niin se reissu, sehän meni tosiaan silleen että paltaat jäi saamatta ja tuli sen sijaan parit turskat.., ei aina voi voittaa, varsinkaan pallasta. Korostan kuitenkin että oppaidenkaan kanssa ei aina tule kalaa, ei ne mitään jumalia ole. Tärkeämpää on että paikalliset ottipaikat ja niihin sopivat tekniikat iskostuisivat päähän ja luotaisiin ne niin paljon kuullut elinikäisen oppimisen avaimet.

Pari päivää tämän reissun jälkeen kävimme Emman kanssa katsastamassa keskenään arnöyan lähipaikkoja, tuoreessa muistissa olivat tietnkin peten opit pallaksen, mutta myös turskan narraamisesta. Päivä oli jälleen kerran mahtava, lämmin, tyyni ja aurinkoinen. Aloitimme kalastuksen paikasta mistä emma oli saanut tähän mennessä suurimman turskansa. Aloitimme kalastuksen laittamalla turskantappovälineet kiinni, eli 400g pilkki ja matorigit. Pienen kalastelun jälkeen vavassa nytkähti ja ensimmäinen turska oli matkalla kohti aurinkoa n. 40m syvyydestä. Pieni, eli alle kympin turska, tarkemmin sanottuna sintti eli 2kg. Kalastus jatkui mutta kalaa ei noussut paljoa, joten päätimme vaihtaa paikkaa. Lähdimme pienelle patille jonka katsoin kartasta ja nopeasti pilkkien kohdatessa pohja alkoi tapahtua. Kelatessa tuntui että kyseessä oli taas pieni kala, mutta tällä kertaa ei turska, vaan tuo merien made, merimade a.k.a keila oli veneessä. taas yksi uusi laji minulle. Tuolloin en tosin tajunnut kuinka raastavaa voi olla kun kalastaa turskaa tai pallasta, niin aina tulee keila.
Blogin lukijoille kuitenkin tiedoksi, että jos kalastat pallasta tai turskaa ja saat keilaa, niin kalastat liian lähellä pohjaa.

Keila

Päibän kuluessa veneeseen nousi normiluokan (5-8kg )turskia useita kappaleita ja alkoi turskan tärppi jo tuntua melkoisen tutulta. Ylös kelatessa tuntui vähä voimakkaampi vetäisy joka ei muistuttanut juurikaan turskaa, koska tämä lähti vetämään selvästi alaspäin, Kokokin tuntui olevan reilumpi kuin saaduilla turskilla. Kuitenkin näköetäisyyksille päästessä paljsatui että siiman päässä oli ei-niin-mahtavankokoinen pallas, joka selkeästi yllätti minut voimillaan, jotka ovat kokoisekseen kalaksi melkoisen suuret!

Ensimmäinen pallas

Luonnollisesti tässä vaiheessa olin aika täpinöissäni. Monet kuitenkin saavat tahkota pitkään ennenkuin edes tällainen pieni pallas iskee, mutta itselle osui ensimmäisellä varsinaisella reissulla. Kokoa kalalla ei ollut kuin 7kg.

Milloin kalalle?

Parasta aikaa lähteä jäämerelle kalaan lienee kirkkaana "tyynenä" päivänä laskuveden ollessa alimmillaan. Alin vedenkorkeus mahdollistaa pitemmänkin siirtymän kalapaikoille menettemättä parasta syöntiaikaa. Omassa kesän kokemuksessa huomasin että parhaat syöntiajat ajoittuvat juuri kun vesi on nousemassa korkeimmilleen. Vedenkorkeus ja sää muutenkin ovat mielestäni ensisijaisia tekijöitä kalaanlähdön kannalta, onhan pohjoisessa kuitenkin yötön yö melko pitkälle heinäkuuhun saakka.

Reissua suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon eri kalasesonkien lisäksi myös kuunkierto. Täydenkuun aikaan meriveden korkeus vaihtelee eniten, korkeuksien suuri vaihtelu näkyy yleensä myös positiivisesti kalastuksessa. Leirille tuli muuan Kristian Keskitalo asiakkaineen juuri superkuun aikaan. Coincidence? I think not.